perjantai 11. lokakuuta 2013

Huomenna kisataan!

Järjestämme tallilla pienet harjoituskisat ja mekin starttaamme siellä Masan kanssa! Kyseessä on kummankin ensimmäiset kisat ikinä, joten kovin korkealla ei ole tulostavoite :) Mutta jos edes pystyttäisiin menemään rata läpi, niin ollaan tyytyväisiä. Luokka on helppo D3, joka on oikein ratsastettuna itse asiassa aika vaikea, mutta siinä ei ole laukkaa, joten uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Rata on onneksi aika symmetrinen, joten tuntuu, että saattaisin sen muistaakin. Tiedä sitten millainen paniikki iskee, kun oikeasti kisat alkaa...

Eilen tein pikaisen "kisatreenin" eli verkkasin maneesissa, kuten kisoissa tehdään, mutta menin radankin maneesissa. Masa itse asiassa liikkui oikein hyvin, vaikka hiukan kyttäili, mutta jostain syystä liike on paljon elastisempaa maneesissa. Melkein keskiravi (eli reippaampi ravi) irtosi pelkästään ohjista myötäämällä. Jos Masa on vastaavanlaisessa fiiliksessä radalla, ei meillä ole huolta. Mutta saas nähdä, mitä tahansa voi tapahtua.

Treenin jälkeen pesin hännän ja harjan ja olin niin tyytyväinen poniin. Hännän pesu meni hienosti, mutta harjankin pesu onnistui ihan kivasti ilman mitään suurempaa hässäkkää. Ainoastaan, kun huuhtelin ihan korvien takaa, pyysin kaveria antamaan Masalle namin. Muuten annoin niitä itse välillä pesun lomassa. Masa vaikutti oikein tyytyväiseltä eikä steppaillut juurikaan. Meillä näköjään tuo ruokapalkinto toimii parhaiten pesuun opettaessa. Vaikka edelleen pään peseminen hiukan jännittää, Masa kuitenkin ymmärtää, että kestämällä saa pian namin. Sellaisen herkullisen lakunamin :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Masan hieronta

Maanantaina oli Masalla hieronta ja eilen Otolla. Oton kuulumisia en vielä ole hierojan kanssa jutellut, kun meidän piti kiitää muihin menoihin kesken kaiken, mutta alustavasti näytti hyvältä Ottokin. Masalla ei ollut mitään huolestuttavaa, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin. Lihaksista kuulemma huomasi, että olemme tehneet nyt viime aikoina töitä, mutta ihan hyvällä tavalla.

Jonkin verran kireyttä oli vasemmalla puolella kaulassa ja niskassa, mutta muuten lihaksistoltaan poni oli aika tasainen. Oikea lapa oli enemmän jumissa ja pientä voimakkaampaa ärsytystä löytyi oikeasta olkanivelestä. Vasemman puolen jumitus saattaa heijastua oikealle puolelle tai syy saattaa olla ristikkäisessä takajalassa, joka saattaa esimerkiksi olla hiukan hitaampi. Tämä toisaalta myös selittäisi miksi Masa mieluummin laukkaa maastossa oikeata laukkaa, se vasen ei vain ole niin vahva.

Kavionivelet olivat taas hiukan lämpöiset (eivät ole kyllä olleet aiemmin), joten olisiko meidän pitkä sunnuntain maasto vaikuttanut niihin? Hieroja myös epäili, että kylmenneet ilmat saattavat vaikuttaa, kun samaa ongelmaa oli viime syksynä/talvena, muttei keväällä ja kesällä. Masa saattaa kylmässä jännittää lapojaan eri tavalla, joka heijastuu etujalkojen liikkeeseen. Ja lyhyt liike puolestaan rasittaa kavioniveltä. Itsekin huomaamani kintereiden pieni turvotus ja lämpöily ei huolestuttanut hierojaa, sillä Masa ei aristanut niitä ollenkaan. Tässä vaiheessa nuoren hevosen kanssa on normaalia, että pientä turvotusta on, sillä se tarkoittaa, että sen hetken heikoin lenkki reagoi. Hyvä asia on, että meillä turvotus on vaihdellut aina hiukan paikasta toiseen ja ollut oikeastaan aina tasaisesti kummallakin puolella. Jos turvotusta olisi aina vain yhdessä paikassa, se viittaisi enemmän oikeaan ongelmaan kyseisessä jänteessä/nivelessä.

Hieroja kommentoi, että ehkä Masa herkkänä hevosena vain reagoi pieneenkin epämukavuuteen voimakkaasti. Vaikka todennäköisesti kiemurtelun syy on ollut enemmän henkinen, saattaa pieni epämukava tunne aiheuttaa sen, että heppa vetää itsensä jumiin eikä vain pysty liikkumaan normaalisti. Kuitenkaan mitään selvää syytä toispuoleisuuteen ei löytynyt lihaksistosta ja se on ihan mahtavaa! :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sunnuntaimaasto

Sunnuntaiaamu alkoi ihanalla maastolenkillä poikien kanssa. Masa kävi kierroksilla lähtiessä; steppaili tiellä ja pihassa, ja oli ihan innoissaan, kun pääsimme metsään ravaamaan. Päätimme lähteä uusille poluille, joiden päässä on pitkä hiekkatie. Laukkasimme ja nauroimme, niin kivaa oli päästellä hyväpohjaisella tiellä! Vasenta laukkaa en saanut millään nostettua suoralla, joten vielä ennen kotiin kääntymistä kävimme laukkaamassa sitä hiekkamontun pohjalla ympyröillä. Vitsit tuon hevosen kanssa on kivaa maastoilla!!

Viime kerroilla maastossa laukkaaminen on ollut ekstrakivaa, kun Masa on ollut mukavan reipas eikä ole väsähtänyt pidemmälläkään matkalla. Liekö ruokinnan muutos lisännyt energiaa? Tai ehkä se on pelkkä syksy ja/tai kohonnut kunto. Itsekin olen hoksannut jotain uutta istunnasta ja löytänyt paremmin tasapainon kevyessä istunnassa. Suurin oivallus on ollut, että lantio pitää jäädä pystyyn ja ylävartalon kääntyä enemmänkin navan kohdalta etukenoon. Aiemmin olen kallistunut liikaa kääntäen samalla selkäni hiukan notkolle.

Herätys...
Koska aurinko paistoi iltapäivällä kauniisti, palasimme tallille ja vaihdoin Masalle uuden riimun. Tytön piti ottaa uusia rakennekuvia, mutta maastoreissusta väsähtänyt ei näyttänyt parastaan. Suurimmassa osasta kuvissa poni oli niin vetelän näköinen, ettei niitä kehtaa missään julkaista :) Rakenneosion puolesta onnistuneissa kuvissa lämpöisestä auringosta rentoutunut poni roikotteli eikä niistäkään tullut julkaisukelpoisia. Kaikkihan varmaan ovat jo nähneet tämän? En halua traumatisoida lapsia...


Hassu poni

lauantai 5. lokakuuta 2013

Voittajafiilis!

Huh, onneksi tuli tänne vuodatettua, kun muuten saattais jäädä mielikuva, että meillä menee vaan tosi hienosti :) Sillä tänään meni taas tosi hienosti! Saavuin valmennukseen hiukan myöhässä ja sanoin opelle, että meiltä saattaa jäädä hommat tekemättä, kun Masa on ollut outo enkä aio hevostani pakottaa tekemään liikaa. Ihan alunperin piti mennä Otolla, mutta tänä aamuna tuli fiilis, että kokeilen sittenkin Masan kanssa. Voihan sieltä tunnilta lähteä keskenkin pois, jos menee penkin alle eikä jonkun valvova katse tee varmasti huonoa. Heti, kun otin ohjat tuntumalle tajusin, että nyt menee hyvin. Masa oli tosi kivan oloinen, reipas ja kuunteli hyvin.

Inka osaa neuvoa hienosti konkreettisia asioita, siis juuri sellaisia "pehmeä sisäkäsi, joustava ulko-ohja, nyt vasen jalka"-tyyppisiä ohjeita, joilla saan jonkun tolkun omiin käsiini ja jalkoihini, mutta hän keskittyy hyvin myös istuntaan. Tällä kertaa tunnin tehtävänä oli avotaivutukset, joita en ole Masan kanssa tehnyt aiemmin. Teimme niitä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Laukka-avot ei ehkä oletetustikaan oikein onnistuneet ;) Avoja teimme pitkällä sivulla, jonka alkuun ja loppuun tehtiin voltti. Ravissa avon tekeminen oli ehkä helpointa, ehkäpä rytmi on silloin helpoin löytää? Laukassa keskityin lähinnä tekemään voltit ja saamaan Masan kuulolle myös suoralla, avoa emme varsinaisesti edes koittaneet hakea. Koska tehtävä oli Masasta vaikea, se meni aika helposti juoksemiseksi. Toisaalta taas piti ratsastaa eteenpäin, jotta rytmi ei katoa ja laukka tipu raville. Mutta vaikka tehtävä oli vaikea meille kummallekin, tuntui, että Masa silti teki hommia mielellään.

Tunnin lopuksi juttelin vielä hetken Inkan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut onni löytää tuon tyyppinen ihminen kotivalmentajaksi! Hän ymmärtää, että henkisesti Masa on herkkä eikä kestä liikaa kenttätyöskentelyä putkeen. Kuitenkin hommia on tehtävä, jotta edistymme, mutta tasapainoillen ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Tuntuu, että hän osaa vaatia meiltä paljon, muttei silti liikaa. Esimerkiksi tämän päiväinen on hyvä esimerkki, eipä olisi tullut mieleenkään treenata tuolla tavalla itsenäisesti, mutta se onnistui hyvin ja kummallekin jäi hyvä mieli. Hänestä Masa on todella epävarma hevonen, mutta nyörä ja juuri siksi Masa yrittää täysillä, mutta ei ole epävarmuutensa vuoksi ihan varma osaako. Jos ratsastaja ei kuuntele hevosta eikä etenkään kiitä, menee Masa lukkoon. Ehkä se on vielä "varsamaisuutta" tai sitten se on vaan ponin luonne.

Viime viikolla meitä kävi katsomassa pari naista, jotka ovat käyneet ratsastamassa Masalla maastossa edellisessä kodissaan. Parivuotiaana Masa oli kuulemma ollut todella arka, mutta kuitenkin perusluonteeltaan kuulemma hyvin samanlainen kuin äitinsä; ilmeisesti hiukan juntti (mutta vain hyvällä tavalla). He kehuivat kovin kuinka hyvinvoivalta Masa näyttää ja sanoivat pojan aikuistuneen todella paljon. Ja onhan tämä vuosi muuttanut aika paljon, mutta silti edelleen pitää olla tarkkana, että vaatii, mutta ei vaadi liikaa. Luultavasti sama homma kenen tahansa nuoren ratsun kanssa.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Energiaa, muttei vauhtia

Perjantain kotikonttoripäivät saattavat joskus lipsahtaa hevostelun puolelle nettimaailmassa ;)

Luin juuri eräältä lempisivustoltani mielenkiintoisen artikkelin eteenpäinpyrkimyksestä. Suuri osa ratsastajista sekoittaa vauhdin eteenpäinpyrkimyksen kanssa, mutta eteenpäinpyrkimys ei liity vauhtiin vaan energiaan, joka syntyy hevosen mielessä. Mitä enemmän eteenpäinpyrkimystä hevosella on, sitä suorempi hevonen on, sillä sitä helpompaa sen on olla suora. Eikös tämä selitä pitkälle sen eilisen itkuilun vinosta hevosesta? Emmin sanoin; Masalla taitaa olla nyt ratsastusmasennus.

Toinen mahtava kirjoitus yliajattelemisesta: "Dressage is not a theory, riding is an art, feel what you are doing, think why, plan but also let it happen". Osui ja upposi :) Ehkä me nyt taas keskitytään muutaman päivän aikana kuuntelemaan toisiamme ja olemaan miettimättä liikaa.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 3. lokakuuta 2013

Tekis mieli itkeä...

Juuri, kun olen täälläkin kirjoitellut hevosen kuuntelusta ja itsekseni ollut tyytyväinen meidän edistyksestä, on viime ratsastuskerrat olleet aika kamalia. Tai no, lauantain maasto oli oikein mukava. Pitkästä aikaa uhmasimme hirvikärpäsiä ja suuntasimme oikeasti maastoon. Koitimme etsiä uusia reittejä huonolla menestyksellä ja päädyimme lopulta vanhaan tuttuun lenkkiin. Ravailimme ja laukkailimme innolla. Masa oli mukavan reipas ja laukkasi ensimmäistä kertaa ikinä koko suoran ilman yhtään eteenpäin ratsastusta, pari kertaa maiskautin kyllä, mutta pohkeita ei tarvinnut yhtään. Ja niitä hirvareita ei ollut, jee!

Ilmeisesti Masalla tuli taas mitta täyteen kouluratsastusta ja kaksi viimeistä ratsastuskertaa on ollut tosi huonoja. Tänään kävimme ensin maastossa ja hirvikärpästen hyökkäyksen jälkeen palasimme melkein heti takaisin kentälle. (Luulin, että hirvikärpäset katoavat, kun öisin on pakkasta, mutta ei. Höh!) Mutta tosiaan maastossa suht suorasta hevosesta kuoriutui kentällä kiemurteleva ja vino. Koitin saada Masan kantamaan itsensä eikä tukeutumaan minun pohkeisiini tai käsiini, mutta huonolla menestyksellä. Tähän saakka Masa on ollut todella suora ja tasainen, hierojakin oikein ihmetteli sitä viimeksi. Kaverini on nyt muutaman kerran ratsastanut eikä hänen mielestään suurta eroa ole, mutta minusta ero on todella voimakas, joten pyysin jo hierojan maanantaiksi tsekkaamaan tilanteen. Ehkä minä olen oppinut tuntemaan Masan tarkemmin tänä aikana, mutta voihan syy olla jossain muussakin. Ilmeisesti en osaa hevostani kuunnella silti riittävän tarkkaan, kun tilanne on päässyt jo kärjistymään :(

Joka tapauksessa nyt taitaa olla taas ottaa aikalisä. Kyllä harmittaa!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Heinä, ratkaisu kaikkeen?

Otto nauttii harvennuspuuhista
Ajattelin kirjoittaa ruokinnasta tarkemmin myöhemmin, mutta luettuani melko provosoivan blogikirjoituksen, oli pakko tarttua aiheeseen heti. On varmasti kiistaton tosi, että hyvälaatuinen heinä on hevosen kuin hevosen pääravintoa. Mutta se miten pelkkää heinäruokintaa ihannoidaan, pistää ärsyttämään. Jotenkin tuntuu, että jos annat hevosellesi muuta kuin heinää, erityisesti säännöstellysti eikä vapaasti ja jos hevonen ei ole aktiivipihatossa, se automaattisesti kärsii. Kuitenkin mitä enemmän hevosten kanssa olen, sitä paremmin ymmärrän, että nekin ovat kaikki yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Vain alle kuukausi sitten teimme suuren muutoksen meidän suokkien ruokintaan. Taustoja siihen kerroin täällä. Viime hierontaan saakka ajattelin, että erityisesti suomenhevoset, hyvinä rehunkäyttäjinä, tulevat hienosti toimeen ilman väkirehuannoksia ja että hevoselle kuin hevoselle olisi parempi olla melko vapaalla heinällä. Väkirehuja ei todellakaan tarvita, kun saatavilla on hyvälaatuista heinää. Kuitenkin kesän aikana Oton suorituskyky laski ja hän alkoi kieltääkin. Alkuun ajattelimme, että siihen on syynä jokin ratsastuksessa, mutta vaikka teimme siihen muutoksia, ei Oton ilme muuttunut iloisemmaksi. Aiemmin hyppäämistä rakastanut heppa, ei enää vaikuttanut nauttivan siitä eikä oikeastaan muustakaan liikkumisesta. Paino kuitenkin nousi, joten ruokaa Otto sai varmasti riittävästi. Hieronnassa löytyi jumissa olevia lihaksia ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme, että ruokinta on ollut aika sekaisin. Ei ole ihme, ettei hevonen tykkää tehdä töitä, kun lihakset ovat maitohapoilla. Vaikka energiaa on tullut yli omien tarpeiden ja paino noussut, on se tullut aivan vääränlaisesta ravinnosta. Heinässä oleva energia imeytyy paksusuolessa, josta hevonen ei pysty sitä käyttämään lyhytkestoisessa suorituksessa.

Ruokintasuunnitelman tehnyt hieroja sanoikin lakonisesti, että kyllä pelkkä heinä riittää hevoselle, joka ei tee töitä. Vaikka mielestäni Oton treeni ei missään nimessä ole raskasta, on se kuitenkin hyppäämisen ansiosta rasittavaa eikä sitä pysty tekemään ilman oikeanlaista polttoainetta. Tiedän sen itsekin, sillä vaikka olisi kuinka syönyt paljon, ei ilman hyvälaatuista ravintoa treeni kulje. Miten ihmeessä tilanne olisi toisin hevoselle? Ja myös, kyllä ihmisissäkin huippu-urheilijat (en tosin väitä meidän Ottoa huippu-urheilijaksi) joutuvat kiinnittimään paljon enemmän huomiota ravintonsa laatuun. Ei mäkkäriruualla tulla urheilijaksi, vaikka siitä energiaa saakiin.

Otto on nyt saanut rajoitetusti heinää sekä väkirehuja kilon päivässä. Aikaisempaan ero on ollut huima, siis siinä millainen Otto on. Poni tulee töihin mielellään, näyttää taas nauttivan hyppäämisestä, on kevyt kädelle ja mukavan virkeä. Painokin on pudonnut, vaikka väkirehumäärä on mielestäni aika suuri, on kokonaisenergia silti laskenut. Tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun hevosemme ovat pienellä yksityistallilla, jossa on hyvälaatuista kuivaheinää nelisen kertaa päivässä ja pitkät ulkoiluajat. Tiedän kokemuksesta, että näin ei aina ole ja silloin pitää omistajan tehdä ratkaisuja hevosen hyväksi. Vatsahaavan syntyyn silti uskon vaikuttavan suurimmaksi osaksi muiden asioiden kuin heinäruokinnan määrän, eikä minua saa enää puhumaan pelkän heinäruokinnan puolesta.