Huh, onneksi tuli tänne vuodatettua, kun muuten saattais jäädä mielikuva, että meillä menee vaan tosi hienosti :) Sillä tänään meni taas tosi hienosti! Saavuin valmennukseen hiukan myöhässä ja sanoin opelle, että meiltä saattaa jäädä hommat tekemättä, kun Masa on ollut outo enkä aio hevostani pakottaa tekemään liikaa. Ihan alunperin piti mennä Otolla, mutta tänä aamuna tuli fiilis, että kokeilen sittenkin Masan kanssa. Voihan sieltä tunnilta lähteä keskenkin pois, jos menee penkin alle eikä jonkun valvova katse tee varmasti huonoa. Heti, kun otin ohjat tuntumalle tajusin, että nyt menee hyvin. Masa oli tosi kivan oloinen, reipas ja kuunteli hyvin.
Inka osaa neuvoa hienosti konkreettisia asioita, siis juuri sellaisia "pehmeä sisäkäsi, joustava ulko-ohja, nyt vasen jalka"-tyyppisiä ohjeita, joilla saan jonkun tolkun omiin käsiini ja jalkoihini, mutta hän keskittyy hyvin myös istuntaan. Tällä kertaa tunnin tehtävänä oli avotaivutukset, joita en ole Masan kanssa tehnyt aiemmin. Teimme niitä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Laukka-avot ei ehkä oletetustikaan oikein onnistuneet ;) Avoja teimme pitkällä sivulla, jonka alkuun ja loppuun tehtiin voltti. Ravissa avon tekeminen oli ehkä helpointa, ehkäpä rytmi on silloin helpoin löytää? Laukassa keskityin lähinnä tekemään voltit ja saamaan Masan kuulolle myös suoralla, avoa emme varsinaisesti edes koittaneet hakea. Koska tehtävä oli Masasta vaikea, se meni aika helposti juoksemiseksi. Toisaalta taas piti ratsastaa eteenpäin, jotta rytmi ei katoa ja laukka tipu raville. Mutta vaikka tehtävä oli vaikea meille kummallekin, tuntui, että Masa silti teki hommia mielellään.
Tunnin lopuksi juttelin vielä hetken Inkan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut onni löytää tuon tyyppinen ihminen kotivalmentajaksi! Hän ymmärtää, että henkisesti Masa on herkkä eikä kestä liikaa kenttätyöskentelyä putkeen. Kuitenkin hommia on tehtävä, jotta edistymme, mutta tasapainoillen ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Tuntuu, että hän osaa vaatia meiltä paljon, muttei silti liikaa. Esimerkiksi tämän päiväinen on hyvä esimerkki, eipä olisi tullut mieleenkään treenata tuolla tavalla itsenäisesti, mutta se onnistui hyvin ja kummallekin jäi hyvä mieli. Hänestä Masa on todella epävarma hevonen, mutta nyörä ja juuri siksi Masa yrittää täysillä, mutta ei ole epävarmuutensa vuoksi ihan varma osaako. Jos ratsastaja ei kuuntele hevosta eikä etenkään kiitä, menee Masa lukkoon. Ehkä se on vielä "varsamaisuutta" tai sitten se on vaan ponin luonne.
Viime viikolla meitä kävi katsomassa pari naista, jotka ovat käyneet ratsastamassa Masalla maastossa edellisessä kodissaan. Parivuotiaana Masa oli kuulemma ollut todella arka, mutta kuitenkin perusluonteeltaan kuulemma hyvin samanlainen kuin äitinsä; ilmeisesti hiukan juntti (mutta vain hyvällä tavalla). He kehuivat kovin kuinka hyvinvoivalta Masa näyttää ja sanoivat pojan aikuistuneen todella paljon. Ja onhan tämä vuosi muuttanut aika paljon, mutta silti edelleen pitää olla tarkkana, että vaatii, mutta ei vaadi liikaa. Luultavasti sama homma kenen tahansa nuoren ratsun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti