Tämä postaus on roikkunut luonnoksissa jo pitkään, ensin minut haastoi
Noora ja nyt uudelleen
Piitu. Kiitoksia kummallekin haasteesta!
"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastataan vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi, kenet olet haastanut."
Kerro hevosestasi rotu, taso ja hieman luonnetta.
Meidän laumaan kuuluu kolme heppaa; Pena, Otto ja Masa, jotka saapuivat elämäämme tässä järjestyksessä.
 |
| Ensimmäinen ratsastus omalla hepalla! |
Pena on brandenburgin hevonen eli puoliverinen saksalainen. Hän on pojista taitavin, tehnyt ensin uraa Saksassa ja tullut sieltä juniorille kisahevoseksi ja nyt ollut meillä kohta kolme vuotta opetusmestarina. Tasoltaan Pena myytiin meille heA ja re110, sillä niistä on sijoituksia kansalliselta tasolta. Koulupuolella osaamistaso on vaB-luokkaa ja nuorena poikana Pena on hyppinyt Saksassa 140-luokkiakin. Olimme etsimässä pienikokoista suomenhevosta, mutta ostimmekin hiukan isomman puoliverisen. Penalla on mieletön luonne ja on ollut aivan täydellinen ensihevonen, juuri sopivan rauhallinen, mutta ei liian kiltti ja pystyynkuollut.
 |
| Koeratsastuksessa |
Otto on puolestaan ponikokoinen suomenhevonen, joka ostettiin, kun mies omi Penan itselleen :) Tavoitteena oli löytää perussuokki, jolla voisi opetella turvallisesti ratsastamaan ja sehän me löydettiin! Otto on aivan täydellinen perushevonen ja hyppääkin hyvin. Luonteeltaan Otto on aika perussuomipoika eli hiukan sellainen jäyhä, ei voimakkaasti reagoiva, mutta kuitenkin aika herkkis. Ratsastuksellisesti Otto on sellainen kuin suurin osa minun tuntemista suomenhevosista, ei välitä kovin paljon ratsastajan virheistä, mutta ei kestä vetämistä suusta. Jos et ole avuillasi nopea ja terävä, tämä poni kyllä kuskaa helposti ravurin elkein ympäri kenttää...Parhaimmillaan Otto on hypätessä ja maastoillessa. Tasoltaan Otto on heB (vaikka osaakin teknisesti heA:n temput) ja re90, vaikka valmennuksessa tyttö on hypännyt yli metriäkin.

Masa on se minun elämäni rakkaus ja johon tässä blogissa eniten keskitytään. Masa on pieni suomenhevonen, joka on aikuistunut valtavasti tässä minulla ollessaan. Minä en varmasti ole puolueeton, mutta Masa on painonsa (eli aika paljon!) arvosta kultaa! Kovin osaava Masa ei vieläkään ole, mutta osaavan ratsastajan kanssa meno näyttää oikein hienolta. Selkeästi enemmän lahjoja Masalla on koulupuolelle, vaikka poni tykkääkin myös pienten esteiden hyppäämisestä. Maastoilu on meille kummallekin tärkeätä ja vaikkei Masa mikään pomminvarma olekaan, ei minun ole tarvinnut koskaan olla maastossa huolissani. Edelleen Masa on kaikista pehmein ja kevyin hevonen millä minä olen ratsastanut, vaikkei ehkä ulkomuodoltaan siltä näytä.
Hevoset vai ponit? Miksi?
Kyllä minun sydäntäni lähellä on ponikokoiset suomenhevoset, sillä suokeissa nyt vaan on jotain! Eikä pieni ponimaisuus ei ole pahaksi ollenkaan ;)
Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Penahan se oli. Näin jälkikäteen ajatellen, lähdimme aika pelottomasti hevosen omistajiksi, sillä takana ratsastusaikaa oli minulla ja tytöllä vain reilu vuosi ja miehellä puoli vuotta. Silti, hetkeäkään en kadu! Ensimmäiset itsenäiset ratsastukset Penan kanssa olivat tosi jänniä, mutta hengissä niistä selvittiin :)
Kengätön vai kengällinen?
Meidän kaikilla pojilla on kengät enkä usko, että näistä kukaan selviäisi kengättä. Erityisesti Pena reagoi voimakkaasti ontumalla irronneeseen kenkään, eikä varmasti selviäisi ilman kenkiä ollenkaan. Masalla on parhaimmat kaviot, mutta ratsastamme kuitenkin aktiivisesti enkä usko, että esimerkiksi maastoillessa ilman kenkiä pärjäisimme. Tilanteen mukaan siis, mielestäni ei ole itseisarvo olla kengällä tai ilman vaan tilanne pitää katsoa tapauskohtaisesti.
Kengän koko hevosellasi?
Meidän kaikilla pojilla on kakkosen kengät. Masa on ainoa, jolla vakiokenkään ei tarvitse juurikaan tehdä muutoksia, mutta Otolla ja Penalla pitää kaventaa. Penalla on myös edessä takakengät eli se kertoo jo hiukan kavion mallista ja koosta; ei ole isot :)
 |
| Otto eräänä vuonna syyskuussa |
Klippaus – puolesta vai vastaan?
Samoin kuin kenkien kanssa, tapauskohtaisesti. Otto on klipattu kokonaan jo useamman kerran tänä talvena, Masaa on siistitty hiukan ryntäiltä ja kaulalta, samoin Penaa. Aikaisempina vuosina Pena on klipattu kokonaan, mutta ei tänä vuonna. Oton tyyppisellä hevosella, joka kasvattaa aivan valtavan karvan ja on aktiivisessa ratsastuksessa, klippaus on ainoa mahdollisuus.
Tarhaatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Penaa tarhataan yksin ja Otto ja Masa ovat yhdessä. Meidän tallilla tarhat ovat lankatarhoja ja kiinni toisissaan, joten yksinkin olijat ovat hyvin lähellä muita hevosia ja pääsevät myös kontaktiin niin halutessaan. Tämä on mielestäni todella tärkeätä! Isommalla laitumella Pena tuli oikein hyvin toimeen Oton kanssa aikoinaan, mutta talviaikaan pienemmässä tarhassa Pena kiusasi Ottoa koko ajan. Tästä
videosta näkyy hyvin millaista käyttäytyminen oli ruoka-aikaan...
Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?
Jostain syystä minulla oli hyvin vahva mielikuva siitä millaiselta meidän hevosen pitää näyttää. Ensimmäistä ostaessani minulla on visio rautiaasta läsipäästä valkoisilla sukilla (Pena), toista ostaessamme liinakosta (Otto) ja hiukan ennen Masan tapaamista näin unta tummanrautiaasta hevosesta. Masa on hiukan vaaleampi kuin uneni hevonen, mutta muuten juuri sen näköinen. Jostain syystä en voisi kuvitella meillä olevan mustaa tai kimoa hevosta eli ulkonäöllä tuntuu olevan merkitystä, vaikka kyllä luonne on silti tärkeämpi!
Pahin tippumisesi?
En ole tippunut montaakaan kertaa, sillä koitan välttää turhia riskejä. Pahin kerta on tainnut olla ratsastuskouluaikoina, kun ratsastimme isommalla porukalla maneesissa talvipakkasessa ja yksi poni sai hepulit. Luonnollisesti hepulit tarttuivat myös muihin ja maassa taisi lopulta olla neljä ratsastajaa. Ei minua silti sattunut, hetken aikaa päätä piti selvitellä, mutta ilman mustelmiakin selvittiin. Toivottavasti tämä jääkin pahimmaksi tippumiseksi :)
Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Koitamme pärjätä minimillä. Masalla on vain yksi ulkoloimi 100g:n toppavuorella, vuoreton sadeloimi ja yksi fleece kuivatteluun. Otolla on vuoreton sadeloimi, ohuempi toppaloimi ja paksumpi toppaloimi. Sisäkäyttöön on ohut talliloimi ja tallitoppis, joiden lisäksi löytyy vohveliloimi, fleeceloimi ja ratsastusloimi. Penalla on nykyään ehkä huonoiten loimia (emme ole muuten ostaneet itse yhtään, vaan kaikki tulivat hepan mukana), sillä häneltä löytyy sadeloimi ja paksu toppaloimi, talliloimi villavuorella ja vohveliloimi kuivatukseen. Oton toppaloimea on välillä Penalle lainattu ja se sopii yllättävän hyvin! Pena kaipaisi jo uusia loimia, mutta niiden hankinta on miehen vastuulla, joten niitä saatamme joutua vielä odottamaan...
Kuinka usein hevosesi liikkuvat?
Pena ja Otto liikkuvat yleensä kuusi kertaa viikossa, mutta Masa liikkuu neljästä viiteen kertaan viikossa. Vaikka Masa on aikuistunut viime vuoden aikana huimasti, ei hänen päänsä kestä liian tiukkapipoista treenaamista liian usein. Masa on oikeastaan ollut parhaimmillaan niinä talviviikkoina, kun olemme käyneet kahdesti valmennuksessa ja kerran hömpötelleet. Kesällä taas niinä viikkoina, kun kentällä ollaan tehty töitä maksimissaan kaksi kertaa ja muina kertoina käyty maastossa. Eli Masalle sopii parhaiten paljon vapaapäiviä ratsastuksesta tai paljon maastoiluja, jos vapaita ei ole, sillä silloin poni jaksaa tsempata täysillä ja tuntuu nauttivan tekemisestään. Se on minulle erittäin tärkeätä.
Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Kokisin, että olen sellainen välimalli :) En ota tyhmiä riskejä, mutta toisaalta olemme välillä päästelleet maastossa tytön kanssa sellaisia laukkakilpailuja, että heikompaa hirvittäisi. Välillä olen kyllä miettinyt, että olenko huono äiti, kun päästelemme tytön kanssa maastossa välillä ilman kontrolliakin, mutta toisaalta uskon, että juuri nuo maastoretket ovat hitsanneet meitä hevostemme kanssa sekä meitä äiti&tytär-parina yhteen. Vieraiden hevosten kanssa olen silti edelleen aika arka.
Koska tämä haaste on tainnut jo kiertää kaikilla blogitutuilla, en nyt haasta ketään erikseen, mutta olen oikein mielissäni, jos haasteeseen silti joku tarttuu!