Sykemittausta ja valmennusraportti

Olipa ihanaa päästä valmennukseen! Viime aikoina on ollut kaikenlaista (työ)stressiä ja itsekseen ratsastaminen on tuntunut vähän tylsältä. Myös siksi, että Masa on nyt liikkunut aina valmennuksissa tosi hienosti ja yksin ratsastaessa olen hiukan hukassa siitä mitä ihmettä taas tekisin. Valmentajan kanssa ei onneksi tarvitse liikaa miettiä.

Tällä kertaa lisämakua valmennukseen toi sykemittari, jonka avulla toivoin saavani paremmin selville millaisella sykkeellä Masa normaalisti työskentelee ja vaadinko liikaa vai liian vähän. Meidän ihana hieroja (hieromisen lisäksi on auttanut ruokintasuunnitelman tekemisessä) tekee nykyään myös hevosten sykemittauksia ja antaa niiden perusteella neuvoja miten tehoja saataisiin vieläkin paremmin käyttöön. Minua on huolestuttanut hiukan se, etten pysty Masaa lukemaan kunnolla siinä kuinka hyvin hän jaksaa.

Sykemittari laitettiin kiinni tallissa ja leposyke oli 36. Hevosten leposykkeet ovat ihmistä matalammat, mutta toisaalta maksimisykkeet korkeammat eli kapasiteettia on paljon enemmän kuin ihmisillä. Oli mielenkiintoista huomata kuinka syke nousi aina, kun tehtiin jotain ja hetkittäin syke nousi tallissakin aika kovaksi (esim. kun hieroja laittoi lisää kosteutta mittarin alle), vaikka Masan ilmeet eivät kertoneet hermostumisesta vielä ollenkaan. Tuolla olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin mihin asioihin heppa reagoi ja kuinka paljon!

Valmennuksen alussa tehtiin käynnissä väistö lyhyen sivun keskeltä pitkälle sivulle ja kun päästiin uralle, siirryttiin raviin. Hetken päästä tehtiin sama juttu koko ajan ravissa. Helkky kehui, että meillä huima muutos viime kerran väistöihin ja siltä se tuntuikin, Masa toimi suurimmaksi osaksi tosi hienosti! Väistöjen jälkeen siirryttiin tekemään aina pitkän sivun alkuun voltti, josta jatkettiin avoa pitkää sivua pitkin. Ensimmäiset avot olivat meille tosi hankalia, mutta mitä vähemmän koitin tehdä, sitä paremmin ne onnistuivat. Helkky muistuttikin, että Masan tyyppiseen hevoseen pitää osata vaikuttaa vain vähän, mutta aina nopeasti. Väistöissä hän neuvoi ottamaan ulkojalan ihan kokonaan irti kyljestä, jotten vaikuta sillä vahingossa. Tällä kertaa korostui selkeämmin Masan vasemman takajalan hitaus, mutta aika pienellä jumpalla jalka saatiin nopeammaksi ja hienosti alle.

Laukkatyöskentelyssä sain neuvon katsoa aina välillä sisäkautta häntää, muistutuksen pitää pakarat (ja lantionpohja) rentoina ja kädet alhaalla. Hetkittäin laukka meni ihan superhyvin! Ja tällä kertaa ehdin yleensä tehdä itse siirtymät alas, kun huomasin, että oma istuntani alkaa hajota ennen Masaa. Jee! Laukkasimme aika vähän, koska laukat menivät niin hienosti eikä Helkky halunnut vaatia liikaa, kun ero edellisiin kertoihin oli niin selkeä. Juttelimme vielä valmennuksen jälkeen lyhyesti ja Helkky sanoi, että olen mennyt todella paljon itse eteenpäin istunnan tasapainon kanssa ja se vaikuttaa suoraan Masan liikkumiseen. Hän myös kehui, että Masa näyttää oikein hienolta!

Treeni graafina, kulmikkaat kohdat kertovat sykkeen katoamisesta eli laiteongelmista

Sykeraportti kertoi, että vaikka valmennus olikin tällä kertaa normaalia kevyempi (enemmän hienomotorista treeniä), oli se ehkä jopa liian kevyt. Masan sykkeet pysyivät koko harjoituksen ajan tosi matalina, joten tehoja olisi varaa nostaa enemmän. Toisaalta tällä kertaa tehtiin lajikohtaista voimaharjoittelua, joten pienet lihakset saattoivat olla hyvinkin maitohapoilla, vaikka kokonaisuudessaan kunto kesti treenin erittäin hyvin. Laukassa sykkeissä oli selkeä piikki, mutta palautuminen tapahtui vauhdikkaasti. Sehän tarkoittaa vaan hyvää kuntoa :)

Noottia sain lyhyesti jäähdyttelystä, sillä vaikka treeni ei ollutkaan kovin rankka, lopetin jäähdyttelyn suurin piirtein niihin sykkeisiin, jotka olivat alun treenissä. Eli olisin voinut kävellä pidemmän ja antaa sykkeiden laskea vielä kymmenisen pinnaa. Nykyisellä tavalla toimien Masa saa kunnon palkinnon (mielihyvähormoonit treenin jälkeen) vasta tallissa, joten tämä kannustaa pääsemään talliin nopeasti. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada heppa hyvälle tuulelle minun kanssani kentällä tai maneesissa.

Sähköpostitse tulleessa raportissa kannustettiin käymään kovemmilla sykealuilla säännöllisesti, jotta kunto kehittyy enemmän ja työskentely matalammilla alueilla helpottuu entisestään. Liikkeessä hieroja ei ole Masaa nähnyt aikoihin ja sanoi, että aivan huima muutos on tapahtunut eikä hän malta odottaa miltä meno näyttää, kun pääsemme vielä eteenpäin.

"Mieti, millä kapasiteetila hevonen tekisi töitä, jos se käyttäisi energiaa vieläkin sen kymmenen enemmän ja pysyisi oikealla sykealueella harjoituksessa. Varmaan olisi ihan mieletön, näytti nytkin tosi hyvälle!
Kestävyysharjoittelulla lajikohtaisen valmentautumisen ohella tähän voitaisiin päästä. 
Suunnan vaihto ja samat harjoitteet toiseen suuntaan, samoilla tehoilla. Huomaa taulukosta, miten samalla tasolla mennään, kun tehtiin samaa harjoitusta: kunto kesti harjoitteet tosi hyvin, syke ei päässyt karkaamaan vaikka toistoja tuli: hevonen ei väsynyt fyysisesti."

Seuraavaksi otan sykemittarin mukaan maastoon ja teemme vertailevan graafin normaalista maastoreissusta. Tavoitteena on tehdä vastaavanlainen treenimittaus muutaman kuukauden päästä, jotta näen mihin suuntaan olemme menneet. Jo tämän perusteella voin suositella sykemittausta kaikille, tulokset saattavat yllättää!