Viikon oivallukset

Viikkoon kuului muutama oivallus ja "hirvikolari"!

Tyttö oli estevalmennuksessa, joka muuten sujui mallikkaasti. Melko pitkä tauko on ollut sellaisessa kunnon treenaamisessa, mutta nyt pitää keskittyä kesää ja kisoja kohti. Nyt on kummankin luvat kunnossa :) Valmennuksen jälkeen juttelin valmentajan kanssa ja keskustelu kääntyi jostain syystä nuoriin hevosiin. Hän kertoi, että todella usein nuorilla hevosilla reagoi treenin alussa takapolvet ja kun takapolvet reagoivat, se vaikuttaa etujalkojen alaosaan. Siinä se oivallus numero yksi tuli; Masallahan oli viime talvena melko jatkuvasti kavionivelet lämpöiset ja keräsivät hiukan nestettä, samaan aikaan nestettä keräsivät myös takapolvet. Kummassakaan päässä tilanne ei ollut selkeästi huolestuttava, mutta keskityin huolehtimaan vain etuosasta, kun luultavasti takapolviin keskittymällä homma olisi saatu nopeammin haltuun. Valmentaja tokaisi, että käytännössä kaikilla nuorilla hevosilla takapolvet vaatisivat piikitystä treenin alkuvaiheessa. Onneksi turvottelu meni kuitenkin ohi ja nyt takapolvien ympärille on kertynyt hyvät lihakset eikä reagointia enää ole ollut!

Eilen osallistuin Saaran istuntatunnille. Keskityimme saamaan lantion kunnolla auki kummaltakin puolelta. Teimme pääasiassa ravissa voimakkaita painonsiirtoja ensin oikeassa kierrokssa oikealle, painonsiirtoa piti oikein liiotella siirtämällä paino pelkästään lantiosta oikealle eli ylävartalo ei saanut kompensoida. Samalla oikealla kädellä myödättiin kunnolla eteen. Ensimmäiset toistot olivat hankalia ja tahti hukkui kokonaan, mutta pian homma onnistui paremmin. Masa liikkui tyytyväisenä ja suoristui selkeästi. Harjoitus venytti valtavan hyvin lonkan aluetta! 

Olin etukäteen maininnut Saaralle, että oikea puoli on minulle haasteellisempi, mutta harjoitus osoittikin vasemman olevan. Vasemmalla tein niin kovin mielelläni ylävartalolla painonsiirron ja menin mutkalle kyljestä. Silloin hoksasin, että todellisuudessa se aiemman satulan liikkuminen oikealle johtui vain minusta eikä mistään Masassa! Minä istun yleensä vasen kylki lysyssä, jolloin tunnen kyllä vasemman istuinluuni paremmin, mutta todellisuudessa paino on enemmän oikealla, vaikka kuvittelin olevani huonommin oikealla. Voi surku, tämänkin olisi voinut hoksata aiemmin! Saara suositteli tekemään tätä aina verkatessa, niin samalla kun venyttelee, pystyy kuulostelemaan miltä keho tuntuu.

Tänään meidän piti mennä pitkälle maastolenkille, kun pakkasta ei ole paljon eikä lunta sada. Pääsimme noin kahden kilometrin matkan, kun ravatessamme puskasta ojan yli hyppäsi eteen hirvi! Otto hyppäsi melkein pystyyn, kääntyi kannoillaan ja Masa takaa tulevana jähmettyi kauhusta. Sivusilmällä huomasin, että metsästä tulee lisää hirviä ja kehoitin tyttöä pitämään Otosta hyvin kiinni. Ojan yli tiellä loikkasi peräkkäin neljä hirveä, joista viimeisimmät oli tosi pienen näköisiä. Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun ensimmäinen hirvi hämmentyi meistä niin paljon, että näytti ensin tulevan tietä pitkin tutustumaan. Onneksi vilkaisun jälkeen hirvet rymistelivät tien toiselle puolelle metsään. Otto oli ihan kauhuissaan, mutta Masa seisoi korvat hörössä ja seurasi tilannetta rauhassa. Vasta kun lähdimme liikkeelle (takaisin tallia kohti), alkoi Masakin jännittyä. 

Kävimme kävelemässä pienen lenkin vastakkaisessa suunnassa, sillä hirvet suuntasivat kohti tallia ja pelkäsimme törmäävämme niihin vielä uudelleen. Onneksi emme! Poikien reaktioista päätellen eivät hirvet kyllä kovin kaukana olleet, sillä viimeinen pätkä hakkuuaukion ohi meni hienosti piffaten.... Mutta vaikka maastoreissu olikin tällä kertaa aika kamala, täytyy olla tyytyväinen kuinka hyvin pojat kuitenkin käyttäytyivät! Välimatkaa Otolla ja ensimmäisellä hirvellä ei ollut paljon yli kymmentä metriä!

Poikien pienessä laumassa Masa on taas ottanut takaisin pomon paikan ja Otto joutuu välillä syömään kauemmaksi naapurikaverista.