keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesää 2012

Tässä kuvapostauksen muodossa meidän kesää :)

Otto ja paras kaveri

Esteponi Otto

Pelottavat possut

Otto on toiminut myös "alkeisratsuna"

Maastoilua
Puomiharjoituksia: sama väli neljästä kahdeksaan laukalla

Hiki tuli!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Uusi satula!

Vihdoinkin saimme tallille satuloita sovitukseen ja niinhän siinä sitten kävi, että kallein testatuista jäi meille :) Eli kesälomarahat menivät näin hyvään käyttöön, yhteiseen hyvinvointiin...
Uusi ihana Bates
Meille saapui siis muokattavalla rungolla oleva Batesin koulusatula, joka istuu Otolle täydellisesti. Uutta satulaa ehdin testailla viikon verran ennen kuin tyttö kirmasi kesäleirille Oton kanssa eilen illalla. Satulassa on mielettömän hyvä istua ja Otto liikkuu paljon rennommin ja paremmin kuin aikoihin, olen siis erittäin tyytyväinen! Harmittaa vietävästi, että miksi ihmeessä en testannut tämän tasoista satulaa jo vuosi sitten, kun vaihdoimme satulan... Onneksi olimmme kohdelleet vanhaa satulaa niin hyvin, ettei sen arvo ollut välittäjän mukaan laskenut. Pidän siis peukkuja, että se liikkuisi sieltä pian :)

Nyt täti reenaa taas uudella innolla!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Hammashuoltoa

Vaikka Otto raspattiin vain muutama kuukausi sitten tartuin tilaisuuteen, kun sähköraspi saapui talliin muihin tehtäviin. Oton raspauksen teki viimeksi oma eläinlääkärimme, joka ei hevosia katso mielellään, joten minua hiukan mietitytti oliko raspaus oikeasti onnistunut hyvin. No, hyvinhän se oli vaikka kyllä pienet piikit löytyi ihan takahampaista sekä ylhäältä että alhaalta, ja ne nyt poistettiin. Muuten Oton hammaskalusto on oikein hyvässä kunnossa ja raspausta suositeltiin jatkossa puolen vuoden välein.

Tässä vielä kuva kaverin raspauksesta, oli mielenkiintoista nähdä millainen hevosen suu oikeasti on!

Oton kaveri näyttää mallia


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Laukanvaihtoja mustalla ratsulla

Pääsimme vihdoin kokeilemaan ylvästä mustaa eli simulaattoriratsua! Ostin muutaman tunnin keväällä alennuskamppiksesta ja varasin vihdoin minulle ja tytölle testiratsastuksen, joka ilokseni onnistui jo puhelua seuraavaksi aamuksi. Eli torstaina suuntasimme kohti Tavelaa perhosia vatsassa.

Tyttö katsoi epäileväni ratsua, joten sain kunnian aloittaa testin. Alussa tuntui, että jalkojen sensorit ovat todella kaukana toisistaan, mutta Arto selitti, että ne on ollut pakko asettaa ääriasentoihin, ihmiset kun heiluvat niin paljon. Käynti sujui ihan hyvin ja huomasin, että oikean hepan selästäkin tuttu oikean kyljen lysy pysyi myös tällä hepalla ja painoni on koko ajan hiukan enemmän vasemmalla. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Koska tiedostan sen itse, koitan kompensoida asiaa ylävartalolla, joka on tietysti väärin. Painonhan pitäisi lähteä istuinluista... Oikean polven ajatteleminen eteenpäin auttoi ja sain itseni suoremmaksi. Pakka kuitenkin hajosi kun lähdimme ravailemaan. Ravissa kokonaisuudessaan ongelmia ei ollut niin paljon kuin olisi voinut luulla, mutta perinteisesti laukka oli myös tällä hepalla haastellinen. Arto totesi, että teen aivan liikaa siellä; minun pitää kuulemma vain istua laukkaa hitaammin ja käyttää vatsalihaksia. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tuulitukka Otto nauttii kesästä
Mitään kovin mullistavaa en tunnista oppinut, mutta aion mennä uudelleen! Se, että saa keskittyä vain omaan itseensä eikä tarvitse miettiä (oikeastaan) hevosta yhtään helpotti suunnattomasti liikkeen hahmottamista. Suurelta näytöltä näki itsensä ja pienemmiltä miltä näytti suoraan sivuilta ja takaa, joista oli myöskin valtavasti hyötyä. Huomasin esimerkiksi, että lasken todella helposti oikeata kättä säkää kohti, vaikka liikkeen pitäisi lähteä enemmän kyynärpäästä. Koska laukka on minulle haasteellinen, ajattelin ensi kerralla istua tunnin pelkässä laukassa :) Ehkäpä sitä kautta pikkuhiljaa oppisin löytämään oikein rytmin ja liikkeen, kun heppa puksuttaa tasaista laukkaa ja minä keikun selässä.

Sain muuten kunnian testata vaihtoja ykkösellä (jotka tyttö osasi paremmin) ja opin, että vaihto tehdään takajalalla keskittyen, että hevonen on suora. Samalla huomasin, että teen muutenkin aivan liikaa laukannostoissa. Viime ratsastuksella keskityin extra paljon olemaan tekemättä liikaa ja nostot onnistuivat Otolla paremmin kuin aikoihin. Onnistuin myös vaihtamaan pienin avuin! Mihin kaikkeen Otosta onkaan, kun opin ratsastamaan! :)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Jihaa!!

Muutama päivä sitten olin kuvailemassa, kun lapset laukkasivat maastossa. Oli hymyssä pitelemistä kotia kohti tultaessa, taisi olla kivaa....
Ponikaverukset

Viikonloppuna kisailtiin taas, mutta tällä kertaa kisat eivät menneet oikein putkeen. Otto ei ollut ihan oma itsensä eikä radalla olllut normaalia terävyyttä. 70cm luokassa tyttö mätkähti maahan, kun Otto kielsi lankkuesteelle ja samainen este koitui kohtaloksi myös 80cm luokassa, joka päästiin läpi, mutta siis virheillä. No, aina ei voi voittaa ja tästäkin kokemuksesta oli varmasti hyötyä tulevaisuuteen.

Mökkiranta juhannuksena

p.s. Nyt lomaillaan ja asutaan mökillä, ihanaa! Mökki on onneksi samassa kunnassa kodin kanssa, joten heppajutut yms. säilyvät ennallaan, ainoastaan päivitystahti saattaa olla hidas :)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Metsäläinen

Juhannus meni meillä rauhaisasti ja nyt odottelen innolla ensi viikolla alkavaa lomaa. Toivottavasti saan vielä satula-auton ennen lomaa täällä piipahtamaan, jotta pääsisin vihdoin treenailemaan kunnolla. Viime aikoina olen keskittynyt vain menemään rennosti maastossa, joten eilinen ratsastus masensi melkoisesti. Kokeilin nimittäin pitkästä aikaa koulusatulaa (joka ei edelleenkään sovi) ja jouduin ensinnäkin lyhentämään jalustimia kahdella reiällä, kun jäykistyneet lonkat kinnasivat vastaan. En myöskään osannut enää keventää oikein ja vatsalihakset olivat muutaman ravimetrin jälkeen ihan poikki. Miten voi ihminen mennä näin rappiolle heti muutaman viikon rennomman menon jälkeen???

Otto pääsi maisemanparannushommiin 
Nam, nam!
Jos nyt oli ongelmia ratsastajalla niin oli myös ratsullakin, sillä kentän vieressä olevat possut pelottivat (kyllä, me olemme maalla ja meillä on ihkaoikeita possuja kavereina!) eikä muutenkaan juuri kiinnostanut. En tiedä onko syynä sitten uusi koti, uudet kaverit, liian hyvä ruoka eli ylimääräinen energia, huono satula vai jokin muu, mutta nyt on ollut hiukan hankalaa eikä Otto ole ollut viime aikoina tuttu "kaikki käy"-tyyppi.

Kyllä maastoilu ja muuten vaan hengailu luonnistuvat vanhaan tapaan, mutta Otto ei selvästi tykkää, jos häneltä vaaditaan enemmän. Kokonaisuudessaan silti sanoisin, että Otto on nyt paljon tyytyväisempi eloonsa kuin vanhassa kodissa, ehkäpä se onkin syynä siihen, että nyt työskentely on toooosi tyhmää....

Toisaalta meille tuntuu sopivan hyvin tämä metsäläisen rooli; ollaan vaan ja möllötellään :)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Salarakas

  
Oton (sala)rakas
Kun Otto muutti uudelle tallille, ensimmäisenä silmiin osui pieni musta poni Lenni, joka kiinnosti erityisen paljon. Oton vanha omistaja kertoi myöhemmin, että nuorena poikana parhaat kaverit olivat olleet pieniä mustia poneja ja Otto ollut aina poikkeuksellisen kiinnostunut shetlanninponeista.

Lenni laiduntaa hiukan mustasukkaisen ponin kanssa eikä Otto ole päässyt toiveistaan huolimatta tekemään kunnolla tuttavuutta, mutta eilen tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus. Laitoimme Oton hetkeksi pienempään tarhaan yksin, toiveena oli että Otto malttaisi nukkua hetken sillä laidunelämä ja uusi lauma ovat väsyttäneet ponia melkoisesti.

Tässä tarhassa Lenni oli melkein kosketusetäisyydellä! Minun läsnäollessani pojat vaihtoivat varovaisia katseita; ensin toisiinsa ja sitten Mikkiin, joka laidunsi kauempana. Kuin varmistaen ettei heidän tulevaa suhdetta huomattaisi liian aikaisin. Saas nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy!