torstai 16. elokuuta 2012

Syrjähyppy

Viime perjantaina saimme nauttia taas valmennuksesta ja koska kaverini ei omien kiireiden vuoksi pystynyt osallistumaan pääsin minä valmennukseen herra P:llä, josta olen maininnut täälläkin aiemmin. Viime joululoman jälkeen olen testannut ratsua muistaakseni kerran lyhyesti, joten valmennukselle ei ollut suuria odotuksia.

Alkutunnista tunsin itseni pieneksi
Aloitimme perusjutuista eli teimme käynti-pysähdyksiä. Herra P oli yllättäen todella vaikea pysäyttää, vaikka ruunalla on yleisesti ongelmia liikkua reippaasti. Jouduinkin siis keskittymään erityisen paljon siihen, että kaikki siirtymät olisivat täsmällisiä ja liike tahdikasta. Alkutunnista jouduin käyttämään raippaa melko paljon sellaisena pienenä naputtavana muistutuksena, mutta lopputuntia kohti helpotti ja raippa sai olla enemmän koristeena. Koska olen tottunut Oton pieniin liikkeisiin, tuntui Poppelin sopiva käynti minusta huiman suurelta. Oma istuntani on kuitenkin parantunut paljon enkä heilunut niin kuin aiemmin.

Siirryimme pian käynti-ravi-käynti-pysähdys -siirtymisiin ja jouduin ottamaan avukseni jalustinhihnan pään, jotta sain pysähdyksen terävänä läpi. Pidin siis sisäkädessäni ohjaa, jalustinhihnaa ja raippaa. Jalustinhihnan avulla varmistin, ettei Poppeli saanut kiskaistua päätään eikä valuttua pysähdykseen (kiskaisu oli tosi pieni, mutta vaikutti pysähdykseen paljon) ja raipalla naputtelin tahtia siirtymissä. Muutaman kierroksen jälkeen Poppeli luovutti ja totesi, että nyt on vain pakko alkaa työskennellä; selkä tuli mukaan liikkeeseen.

Seuraavaksi siirryimme tekemään pitkät sivut vasta- ja myötäasetuksessa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun nämä onnistuivat aloimme tehdä ravivoltteja myötäasetuksen puolelle. Hetken päästä teimme voltit laukassa. Asetusten myötä sain Poppelin myötämään mukavasti niskastaan ja etenkin oikeassa kierroksessa myötäys tuli juuri oikein. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä enemmän töitä, sillä Poppeli taipui helposti kaulastaan liikaa, lintsasi lavoillaan ja siirsi takapäätään sisälle. Vasemmassa laukassa jouduin tekemään aika paljon suoristuksia ja käyttämään raippaa satulan etuosaan, jotta ylitaipuminen loppuisi.

Lahjakas herra P
Tunnin jälkeen olin aivan innoissani; ihanaa ratsastaa!

Olin täysin yllättänyt kuinka hyvin osasin käyttää monia liikkuvia osia ja kuinka mukavalta herra P tuntui. Samalla tuntui pahalta; Otto on ollut meille ihan täydellinen ratsu tähän hetkeen, mutta valitettavasti Oton kanssa en pääse ikinä treenaamaan tällä tavoin. Oton avulla olen saanut valtavan paljon itseluottamusta ratsastajana ja oppinut tuntemaan hevosta ja sitä miltä ratsastaessa kuuluu tuntua. Otosta ei vaan koskaan tule kouluratsua ja olisi väärin häntä siihen pakottaa. Miehelle jo vihjasin (en enää edes hienovaraisesti), että hankkisi nyt pian sen oman nuoren estehevosen ja antaisi Penan pelkästään minun käyttööni :)

tiistai 14. elokuuta 2012

Tätejä ja kukkahattuja

Aika ajoin törmään netissä väheksyvään sävyyn kirjoitettuihin teksteihin ratsastaja- ja kukkahattutädeistä, ja saan osakseni vienoja hymynkareita heppakonkareilta, kun kerron olevani tätiratsastaja. Yksi lempibloggaajistanikin oli tartttunut aiheeseen. Ja toinen lukemisen arvoinen määritelmä löytyy täältä :)

Täti ja Otto
Koska saan jatkuvasti hymyjä osakseni olen alkanut epäillä, että miellän määritteen "tätiratsastaja" eri tavalla kuin muut. Minulle tätiratsastajaksi leimaantuminen ei ole kirosana. Minä kutsun itseäni tädiksi, koska sellainen koen olevani. Aloitin ratsastuksen vasta lähempänä kolmeakymppiä eikä minulla ole muistoja lapsuudesta/nuoruudesta heppojen kanssa. Olen hevosista toki aina haaveillut, mutta kaupunkilaisena ei meillä ollut varaa ratsastaa. Vaikka olen mielestäni melko rohkea, kunnioitan hevosia ja ehkä hiukan pelkäänkin; ainakin niitä joita en tunne. Luen paljon kirjallisuutta hevosista ja seikkailen paljon netin ihmeellisessä maailmassa ja tunnen löytäväni eniten yhtymäkohtia niistä "kukkahattukirjoituksista". Ratsastajana ymmärrän hyvin omat rajallisuuteni ja vaikka haluan kehittyä koko ajan paremmaksi ratsastajaksi, hyväksyn sen etten pääse koskaan kisaamaan kansainvälisille kentille. Enkä luultavasti edes kansallisille kentille :)

Koen itseni tädiksi ennen kaikkea siksi, että tallin nuorten mielestä olen sellainen ikäni puolesta (vaikken tietysti ole!) eikä minulla ole suuria tavoitteita kilpailumielessä, vaikka haluankin kehittyä ratsastajana. En koe olevani heppatyttö enkä liioin kilparatsastaja; minä olen täti!

perjantai 10. elokuuta 2012

Tätit leireilee

Uuden ihanan tallin myötä olen myös saanut ihania tätikavereita. Jo aikaisin keväällä yksi ratsastuskoulututtu kyseli menenkö ratsastusleirille kesällä, jolloin kehuin suunnittelevani sellaista kyllä ja ilmoittavani hänelle, kun vaan keksin mihin. Kyselin muiltakin ja innokkaita osallistujia riitti, joten suunnittelimme yhteistä reissua Ruoveden ratsutallille, joka järjestää viikonloppuleirejä tilauksesta. Kunnes tajusimme, ettei meidän kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Mehän voimme järjestää oman leirin!

Niinpä viime viikon maanantaina aamupäivällä joukko tätejä kokoontui kotitallillemme nauttimaan herkullista lounasta, jonka jälkeen lähdimme hevosten kanssa kävelylle metsään. Illansuussa tallille saapui Heiskasen Hanna pitämään leiritunteja, jotka videoimme. Tuntien jälkeen nautimme herkullista illallista, kävimme saunassa ja kylpytynnyrissä ja illan pimetessä siirryimme sisätiloihin analysoimaan videoitamme. Pitkä päivä verotti ja siirryimme nukkumaan ihan ihmisten aikaan, paitsi kunnon leirin tavoin osasta huoneista kuului supatusta pitkälle aamuyöhön :)

Aamu alkoi maukkaalla aamupalalla ja uusilla leiritunneilla, joiden jälkeen saimme vielä lounaan ennen kotimatkaa. Ratsastusryhmiä oli lopulta kolme eli leirillä oli seitsemän innokasta heppatätiä ja kaksi kisaavaa junnua enkä muista koska olisi viimeksi ollut yhtä kivaa! Tuttuun tapaan Hannan tunnit antoivat paljon, mutta ehkä vielä kivempaa oli nauttia hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta. Suunnittelimme jo uutta "leiriä" pikkujouluaikaan :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesää 2012

Tässä kuvapostauksen muodossa meidän kesää :)

Otto ja paras kaveri

Esteponi Otto

Pelottavat possut

Otto on toiminut myös "alkeisratsuna"

Maastoilua
Puomiharjoituksia: sama väli neljästä kahdeksaan laukalla

Hiki tuli!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Uusi satula!

Vihdoinkin saimme tallille satuloita sovitukseen ja niinhän siinä sitten kävi, että kallein testatuista jäi meille :) Eli kesälomarahat menivät näin hyvään käyttöön, yhteiseen hyvinvointiin...
Uusi ihana Bates
Meille saapui siis muokattavalla rungolla oleva Batesin koulusatula, joka istuu Otolle täydellisesti. Uutta satulaa ehdin testailla viikon verran ennen kuin tyttö kirmasi kesäleirille Oton kanssa eilen illalla. Satulassa on mielettömän hyvä istua ja Otto liikkuu paljon rennommin ja paremmin kuin aikoihin, olen siis erittäin tyytyväinen! Harmittaa vietävästi, että miksi ihmeessä en testannut tämän tasoista satulaa jo vuosi sitten, kun vaihdoimme satulan... Onneksi olimmme kohdelleet vanhaa satulaa niin hyvin, ettei sen arvo ollut välittäjän mukaan laskenut. Pidän siis peukkuja, että se liikkuisi sieltä pian :)

Nyt täti reenaa taas uudella innolla!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Hammashuoltoa

Vaikka Otto raspattiin vain muutama kuukausi sitten tartuin tilaisuuteen, kun sähköraspi saapui talliin muihin tehtäviin. Oton raspauksen teki viimeksi oma eläinlääkärimme, joka ei hevosia katso mielellään, joten minua hiukan mietitytti oliko raspaus oikeasti onnistunut hyvin. No, hyvinhän se oli vaikka kyllä pienet piikit löytyi ihan takahampaista sekä ylhäältä että alhaalta, ja ne nyt poistettiin. Muuten Oton hammaskalusto on oikein hyvässä kunnossa ja raspausta suositeltiin jatkossa puolen vuoden välein.

Tässä vielä kuva kaverin raspauksesta, oli mielenkiintoista nähdä millainen hevosen suu oikeasti on!

Oton kaveri näyttää mallia


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Laukanvaihtoja mustalla ratsulla

Pääsimme vihdoin kokeilemaan ylvästä mustaa eli simulaattoriratsua! Ostin muutaman tunnin keväällä alennuskamppiksesta ja varasin vihdoin minulle ja tytölle testiratsastuksen, joka ilokseni onnistui jo puhelua seuraavaksi aamuksi. Eli torstaina suuntasimme kohti Tavelaa perhosia vatsassa.

Tyttö katsoi epäileväni ratsua, joten sain kunnian aloittaa testin. Alussa tuntui, että jalkojen sensorit ovat todella kaukana toisistaan, mutta Arto selitti, että ne on ollut pakko asettaa ääriasentoihin, ihmiset kun heiluvat niin paljon. Käynti sujui ihan hyvin ja huomasin, että oikean hepan selästäkin tuttu oikean kyljen lysy pysyi myös tällä hepalla ja painoni on koko ajan hiukan enemmän vasemmalla. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Koska tiedostan sen itse, koitan kompensoida asiaa ylävartalolla, joka on tietysti väärin. Painonhan pitäisi lähteä istuinluista... Oikean polven ajatteleminen eteenpäin auttoi ja sain itseni suoremmaksi. Pakka kuitenkin hajosi kun lähdimme ravailemaan. Ravissa kokonaisuudessaan ongelmia ei ollut niin paljon kuin olisi voinut luulla, mutta perinteisesti laukka oli myös tällä hepalla haastellinen. Arto totesi, että teen aivan liikaa siellä; minun pitää kuulemma vain istua laukkaa hitaammin ja käyttää vatsalihaksia. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tuulitukka Otto nauttii kesästä
Mitään kovin mullistavaa en tunnista oppinut, mutta aion mennä uudelleen! Se, että saa keskittyä vain omaan itseensä eikä tarvitse miettiä (oikeastaan) hevosta yhtään helpotti suunnattomasti liikkeen hahmottamista. Suurelta näytöltä näki itsensä ja pienemmiltä miltä näytti suoraan sivuilta ja takaa, joista oli myöskin valtavasti hyötyä. Huomasin esimerkiksi, että lasken todella helposti oikeata kättä säkää kohti, vaikka liikkeen pitäisi lähteä enemmän kyynärpäästä. Koska laukka on minulle haasteellinen, ajattelin ensi kerralla istua tunnin pelkässä laukassa :) Ehkäpä sitä kautta pikkuhiljaa oppisin löytämään oikein rytmin ja liikkeen, kun heppa puksuttaa tasaista laukkaa ja minä keikun selässä.

Sain muuten kunnian testata vaihtoja ykkösellä (jotka tyttö osasi paremmin) ja opin, että vaihto tehdään takajalalla keskittyen, että hevonen on suora. Samalla huomasin, että teen muutenkin aivan liikaa laukannostoissa. Viime ratsastuksella keskityin extra paljon olemaan tekemättä liikaa ja nostot onnistuivat Otolla paremmin kuin aikoihin. Onnistuin myös vaihtamaan pienin avuin! Mihin kaikkeen Otosta onkaan, kun opin ratsastamaan! :)