maanantai 29. huhtikuuta 2013

Maastossa

Satulattoman ratsastuksen jälkeen päätin testata meille väliaikaiseksi hankittua Wintecin yleissatulaa taas pitkästä aikaa. Heti kun hyppäsin selkään tajusin, että Wintec on minun pyllylleni juuri sopiva satula; niin mukava siinä oli istua! Harmittavasti satula on edelleen ratsastajan painon kanssa liian tiukka vaikkei Masa reagoinutkaan satulaan mitenkään. Tämä satula ei muuten liikkunut juuri yhtään!

Vaikka keli oli tuulinen, lähdimme tytön ja Oton kanssa maastoon rentouttavalle kävelylle. Kävimme metsässä ja pienen pätkän tiellä, joka on yllättävän hyvässä kunnossa. Ainoa hirvitys oli (Masan mielestä) talitintti, joka pelotteli pientä hevosta puskasta laulamalla. Tintti säikäytti ensin niin pahasti, että tehtiin vauhtikäännös tallia kohti ennen kuin sain ohjat kerättyä hiukan lyhyemmäksi. Siellä täällä oli pieniä vihertäviä länttejä ja pojat ihan innoissaan syömässä niistä. Masa nautti suunnattomasti myös vesilätäkössä loiskuttelusta. Vaikka reissu oli lyhyt, tuli minulle niin hyvä mieli. Ja vaikutti hepatkin tyytyväisiltä, kyllä se kesä ja kunnon maastoreissut sieltä taas tulevat!


Ratsastuksen jälkeen laitoin Masan ilman loimea ulos ja pojat rapsuttelivat toisiaan innoissaan :)

Ilman satulaa

Onni on reipas tyttö, jolla on hyvä tasapaino :)

Viikonlopun ohjelmaan kuului maastakäsin puomien ylittämistä ja "hyppäämisen" treenausta. Talutin ja juoksutin Masaa kolmen puomin yli ja koitin saada hänet hyppäämään pienen ristikon samalla tekniikalla. Puomit menivät ensimmäisen epäuskoisen tuijotuksen jälkeen ravissakin oikein mukavasti, mutta pieni ristikko aiheutti vain epäröintiä. Pienellä kannustuksella Masa nosteli epäillen jalkansa esteen yli, mutta hyppäämään en häntä saanut millään, vaikka koitin kovasti olla esimerkkinä. Ristikon yli menimme moneen kertaan, mutta aina pysähdyksen kautta, vaikka ristikolle olisi tultu reipastakin ravia. Kysyin kerran meidän estevalmentajalta neuvoja miten opettaa hevonen hyppäämään. Hän totesi nauraen, että jos hevonen ei hyppää irtona, niin se on kouluhevonen; hän ei ole koskaan kuulemma opettanut hevosta hyppäämään. Itse ajattelen, että hyppääminen (pienten esteiden) tekisi lihaksistolle todella hyvää, mutta minusta alkaa tuntua, että Masa on eri mieltä....

Eilen tyttö ehdotti, että hän voisi joskus taas ratsastaa Masalla; edellinen kerta oli kuulemma ihan kiva :) Masa kyllä menikin silloin hienosti ja näytti ehkä parhaimmat puolensa. Mielenkiinnolla seurasin eilen kentän reunalta menoa ja huomasin harmikseni, että satula liikkuu oikeasti ihan valtavan paljon. Olen kyllä huomannut satulan liikkumisen itsekin selästä, mutta en ole tajunnut sen olevan noin selkeätä. Samalla huomasin, että Masa reagoi satulaan voimakkaasti jännittyen. Kysyin josko tyttö uskaltaisi kokeilla ilman satulaa ja niinpä otimme satulan pois tytön jatkaessa ratsastusta. Eron huomasi heti, sillä Masa liikkui rennommin eikä liiraillut niin paljon ympyröillä. Lopulta tyttö laukkasikin ilman satulaa. Ei mitään pitkiä pätkiä, mutta kuitenkin! Masan selkä on kuulemma kuin satulassa istuisi, pitäisiköhän minunkin taas kokeilla?

Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, että Masa reagoi noinkin selkeästi satulaan/satulan puuttumiseen, sillä tämän satulan hankinnasta ei ole kauaa aikaa. Tiesin kyllä, etten pysty löytämään satulaa, joka istuisi täydellisesti tässä vaiheessa, kun heppa muokkautuu jatkuvasti eikä ole lihaksistoltaan vielä valmis ratsu, mutta en uskonut, että ongelmia alkaa esiintyä näin nopeasti. Koitan nyt sitä meidän "väliaikaista" josko se tuntuisi erilaiselta. Ehkä satuloiden vaihteleminen jo auttaa, kun selässä ei ole koko ajan samanlainen paine.

Tässä vielä eilen otettu "rakennekuva", oikealla puolella on kuva syys-lokakuun taitteesta. Kuvista mielestäni ei eroa huomaa niin hyvin kuin livenä, sillä vaikka Masa on rungoltaan pyöreä, on ne valtavat rasvakertymät ympäriinsä kehoa sulaneet pois. Lihaksia pitää saada vielä lisää ja onneksi pian päästään taas maastoon tekemään intervallitreeniä.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Mitäs sitten tekis?

Nyt on jotenkin ajatus hukassa koko ratsastuksesta; minä kaipaan jo maastoon ja niin kaipaa hevonenkin. Eilen ratsastimme kentällä ja vaikka kaikki oli periaatteessa ihan hyvin, olin itse jotenkin hukassa ja niin oli Masakin. Tiedä sitten kumpi ruokkii kumpaa, mutta blaah...

Koitin saada Masaa kävelemään rentona selän yli. Se meni ehkä aavistuksen penkin alle tuulen vuoksi, mutta hetkittäin tuli ihan ok pätkiä. Ravista puuttui sellainen into ja rentous, mutta säpsyilyjä ei tullut vaikka monesti huomasin, että Masan olisi tehnyt mieli pinkaista karkuun. Laukka meni tuttuun tapaan hiukan hankalasti. Laukka siis nousee hienosti, mutta siinä mennään juuri sinne mihin Masa haluaa eikä sinne minne minä haluaisin. Tulee kyllä vaikka kuinka hienoja (pieniä) laukkavoltteja ja vastalaukkakaaria, kun Masa kurvaa haluamaansa suuntaan.

Hetken naureskeltuani meidän säätämiselle, päätin kokeilla nostaa laukkaa ainoastaan suoralla linjalla kentän keskellä. Masa oli ihan ihmeissään, kun teinkin vain noston ja laukkasin muutaman askeleen kunnes siirsin raviin. Nostot onnistuivat hienosti, mutta Masan oli todella vaikea laukata suorassa, etenkin oikeassa laukassa lähti takapää seilaamaan. Muistaakseni maastossa ei ole ollut tätä ongelmaa, joten ehkä olen keskittynyt liikaa ympyrän laukkaamiseen kentällä. Muutaman kerran jälkeen Masa tajusi idean ja alkoi ennakoida liikaa. Jotenkin minusta tuntuu, että tämän hevosen kanssa ei voi paljon kouluratoja treenata...

Masa on ollut jonkin aikaa kentällä aavistuksen tahmea. Luulisin tämän johtuvan siitä, ettemme ole päässeet kunnolla maastoon pitkiin aikoihin. Kaipaan itsekin jo todella paljon reipasta, pitkää ravipätkää ja kunnon viilettämistä laukassa. Mitä pidempi maastoreissu on edellisenä päivänä ollut, sitä mukavampi Masa on ollut ratsastaa seuraavana päivänä kentällä. Minulla ei riitä hermot (sen paremmin kuin hepallakaan) hinkata samoja juttuja kentällä päivästä toiseen. Kuitenkin lihaskuntoa pitäisi kehittää eikä se kehity pelkällä levolla. Pitäisi siis keksiä jotain kivaa ja monipuolista tekemistä, mikä olisi kuitenkin meidän tasojen rajoissa. Ideoita?

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Seiso, taakse poistu

Kinusin tytön mukaan tallille ottamaan kuvia, kun tein maastakäsinharjoituksia Masan kanssa. Ja ihania kuvia taas tulikin! Viime postauksessa oli jo esimakua, nyt tulee lisää :) Laitoin sen meidän kouluttajan suosituksesta suitset ilman ohjia ja niiden päälle riimun, johon liina tuli kiinni. Hän sanoi, että hevosen on hyvä tottua siihen, että kuolaimet ovat suussa "töitä" tehdessä, mutta niihin ei saa kohdistua painetta, joten naru tai liina pitää olla kiinni riimussa. Ostin joskus talvella deltan, kun ajattelin sen ajavan saman asian, mutta Kati oli sitä mieltä, ettei se ole hyvä. Etenkään näin herkän hevosen kuin Masa kanssa. Itseäni harmittaa tuo riimu näissä kuvissa, kun ilman sitä kuvat olisivat olleet kuin mallikansiosta (ai miten niin arvostan omaa heppaani aika korkealle?), mutta kivoja muistoja silti!

Rapsuttelua
Ensiksi tein ihan perusjuttuja eli pysähdyksiä ja tarvittaessa peruutuksia. Tarkistin, että Masa kuuntelee minua eikä siinä ollut ongelmaa, vaikka tuuli olikin melko kova ja olisi saattanut aiheuttaa hermostumista. Kävelytin Masaa ympärilläni ympyrällä ja käänsin suuntaa oman kehoni avulla. Masa oli hetkittäin hiukan epävarma siitä mitä halusin, mutta uskoisin sen johtuvan nimenomaan minusta. En osaa olla vielä riittävän selkeä oman kehoni kanssa, mutta pystyn nykyään kentälläkin rapsuttamaan oikealta puolelta pyllyn päältä ilman, että Masa kääntyy minua kohti. Koska meidän suurimmat ongelmat ovat olleet läheisyydessä, keskityin erityisesti saamaan Masan halutessani kauemmaksi minusta, mutta silti kuuntelemaan minua. Tein pitkällä liinalla taluttamista ja juoksinkin jonkin verran, niin että Masan piti ravata minusta kauempana ja pysähtyä kun minä pysähdyin. Se onnistuikin todella hienosti!

Taakse
Kun nämä perusjutut onnistuivat hyvin, harjoittelin seuraavaksi siirtymistä pois niin ettei Masa seurannut minua. Eli peruutin itse ja Masan piti seistä paikoillaan kunnes annoin luvan. Ensiksi hän oli ihmeissään ja koitti tulla mukana, mutta oppi pian ettei saanut liikkua, kun sanoin "seis". Jos hän otti askeleen, niin peruutus tapahtui sanalla "taakse" tai raipalla kevyesti kavioon/vuohiseen koskemalla. Raipan kanssa pitää olla tämän hepan kanssa tarkkana, sillä jos kosken etupolven yläpuolelle, hän ottaa sen jo todella voimakkaana käskynä ja ahdistuu, joten siksi käytän raippaa yleensä vain hipaisten kavioon. Masa sai tulla luokseni, kun laskin energiatasoni ja sanoin, että "saa tulla", alussa myös maiskautin, mutta sitäkään ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Parhaimmillaan liina välillämme oli aika monta metriä pitkä ja löysä ja silti Masa seurasi tarkkaavaisesti mitä minä sanoin ja tein.

Fiilis oli kyllä aika huikea. Tuntuu, että tämän hevosen kanssa voi tehdä mitä vaan!

Hieno poika!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Nyt tuntuu ihan kesältä!

Ihanaa, ihanaa!

Viikonloppuna pesin Masan ja vaikka suunnittelin etukäteen peseväni kunnolla myös harjan ja pään, oli siitä suunnitelmasta pakko luopua. Masa ei todellakaan ollut tyytyväinen pesupaikalla enkä halunnut saattaa tilannetta niin pitkälle, että Masa olisi oikeasti hermostunut kunnolla. Takana maahan tippuva vesi sai aikaan melkoista loikkimista ja panikointia. Mutta sain kuin sainkin ponin pestyä ihan hyvin.

Myös Pena sai häntäpesun eilen illalla ja sekös poikaa jännitti. Tiedän, että edellisessä elämässä Penaa on puunattu enemmän kuin keskivertoheppaa, mutta nyt hän oli alkuun sitä mieltä ettei ole vettä koskaan nähnytkään. Osittain tilanteen jännittävyys johtui varmasti myös siitä, että me tytön kanssa emme juurikaan käsittele Penaa eikä meillä siksi ollut tarvittavaa auktoriteettia heti. Lopulta Pena kuitenkin rentoutui ja nuokkui silmät ummessa auringonpaisteessa.

Lauantaiksi olimme sopineet maastoreissun kaverin kanssa ja suuntasimme ensin metsään, mutta palasimme aika pian takaisin. Metsä näytti kävellen tosi hyvältä, mutta siellä oli isoja upottavia lätäköitä. Kaveri ehdotti, että mentäisiin sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan kävelemään tielle ja niinpä me mentiin. Ensin vain ihan vähäsen, että nähtiin miten hepat reagoivat (eivät mitenkään), sitten hiukan pidemmälle ja pidemmälle. Ensimmäisenä kulkenut heppa (vaihdoimme kesken matkan) oli aina hiukan jännittyneempi, mutta selvisimme reissun ilman minkäänlaista ongelmaa. Kaverini ei ole kovin paljon maastoillut enkä minäkään paljon Masan kanssa asfaltilla, joten olimme oikein tyytyväisiä hyvin menneeseen reissuun! Jotenkin taianomainen fiilis oli kävellä auringonlaskiessa lauantai-iltana kuivaa asfalttitietä pitkin. Tuntui kesältä.

Eilen testasin Masan satulan alle romaania, sillä nyt muutaman viime kerran Masa on ollut tosi nyrpeänä satulanlaittamisesta. Voihan syy olla jossain muuallakin, mutta minulle tuli fiilis siitä ettei satula ole sopiva. Mitenkään autuaaksi ei romaani tehnyt, mutta istuin ehkä itse hiukan normaalimmassa asennossa (mistään suuresta ei ole kyse). Romaani ja huopa liikkuivat melko paljon taakse, tai sitten satula liikkui eteen, mikä mielestäni kertoo myös jotain. Täytyy seurata tilannetta ja testailla vielä lisää.

Tänään olin aamulla laittamassa hepat pihalle ja Otto pääsi nakuna ulos. Kyllä oli poika innoissaan! Otto on kasvattanut normaalin kesäkarvan ja saakin nyt olla ainakin hyvällä kelillä ilman loimea. Kesä on ihan oikeasti pian täällä, ja kyllä sitä jo odotettiinkin!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Viikon oivallukset

Huomioita viikon varrelta:

Olispa jo kesä!
Masaa alkaa kyrsiä kentällä pyöriminen. Voi kun tulis pian kesä! Nyt maasto on liian pelottavassa kunnossa, en todellakaan halua tippua hevoseni kanssa routakuoppaan. Maastossa emme siis ole käyneet hetkeen ja sen kyllä huomaa pojan motivaatiosta. Etenkin eilen ole vaikeata.  

Laukka rullaa, kun en pidä vahvaa tuntumaa suuhun. Oivallus tapahtui muutama päivä sitten ja pystyin laukkaamaan myös ympyröitä! Varmaan ihan itsestäänselvyys joillekin, mutta minulle elämyksen paikka; käden pitää olla joustavalla ja pehmeällä tuntumalla. Pitää uskaltaa vain istua ja luottaa hevoseen. 

Onneksi joku muukin painii saman ongelman kanssa! Ht.netissä oli aloitettu keskustelu ruunan vehkeiden putsaamisesta ja sieltä löysin hyvän videon. Meidän muiden ruunien vehkeisiin en ole koskenut (taitaisi tulla kenkää), mutta Masan on ollut pakko. Löysin sieltä nimittäin eräänä päivänä risuja ja heinää, ja tarkempi tutkiminen (eli niiden poistaminen) paljasti suuremman ongelman; likaista on... Ehkä se osaltaan kutittaa lisää ja aiheuttaa mahan hinkkaamista piehtaroidessa, joka taas lisää likaa jne.

Pienet muutokset, joita tein käsittelykurssin aikana ja jälkeen omaan käytökseeni, ovat tehneet valtavan muutoksen Masan käytökseen. Nyt olen saanut puuhailla tallissa kaikenlaista karsinan ovi auki ilman että Masa on koittanut karata. Ihottumaloimen pukeminen pään yli pujottamalla ei ole aiheuttanut mitään ongelmia, enkä ole varma olisiko näin ollut vielä viikko sitten.

Vaikka kommentoinkin tuolla Nooralle aiemmin, että olen sitä mieltä, että hevonen voi toimia ratsastaen kunnolla vasta jos toimii maastakäsin kunnolla, ei asia taida olla niin mustavalkoinen. Masa toimii nyt maastakäsin hienosti, on rento ja kuuntelee minua eikä tule tilaani lupaa kysymättä ja silti ratsastaessa metsänreuna aiheuttaa kyttäämistä. Tosin tällä viikolla Masa ei ole kertaakaan pinkaissut mihinkään, vaikka kuulosteleekin liian tarkkaavaisena metsää. Sisäpohjekin meni toissapäivän ratsastuksessa läpi, mutta eipäs mennyt enää eilen... Mutta ehkä kokonaisuudessa ollaan menty taas hiukan eteenpäin. 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Erilaiset päivät

Käsittelykurssin jälkeen Masa on ollut kuin toinen heppa, eipä ole enää ongelmaa taluttaessa iholle tulemisesta vaan Masa seuraa sopivalla etäisyydellä löysällä riimunarulla. Karsinassa Masa seisoo tyytyväisenä paikoillaan, kun laitan häntä kuntoon eikä nyplää namin toivossa. Hän kuitenkin haluaa edelleen olla lähellä, mutta erilaisella energialla kuin aiemmin. Kati sanoikin, että hevonen saa olla lähellä, mutta hevosen kuuluu tulla ihmisen luo ikäänkuin kysyen "saanko tulla?". En todellakaan halua opettaa Masalle niin voimakasta minun omaa tilaa, ettei hän tule lähelleni ollenkaan :)

Masaa ärsyttää, kun Otto tulee liki
Masalla on nyt ollut muutama erilainen ratsastuskerta takana, sillä ensin kaverini (joka oli jo mukana koeratsastuksessa) ja sitten tyttö ratsastivat. Kaveri ratsasti Masalla ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun, jolloin tarkoituksena oli testata esteiden hyppäämistä. Se kertahan ei mennyt ihan putkeen eikä esteiden yli päästy, kun Masa ei vain tajunnut hyppäämisestä mitään. Nyt ratsastus meni selkeästi paremmin ja vaikka Masa oli alussa hiukan ihmeissään uudesta ratsastajasta, meni hän lopulta reippaasti, mutta rennosti hyvällä askelella eteenpäin. Oli hienoa katsella kentän laidalta menoa, on minun heppani aika hieno! Ravissa alkaa olla jo swungia ja etujalatkin nousevat eikä liike ole maahan sidottu. Samat ongelmat laukassa ja tietyissä kulmissa oli myös lainakuskilla, mikä sinänsä lämmitti mieltä; ei se ihan pelkästään ole ratsastajasta kiinni :) Ilmeisesti ratsastajana tyttö on enemmän samanlainen kuin minä, sillä Masa oli heti hyvin rento eikä ihmetellyt uutta kuskia. Oikea laukka ei noussut kunnolla, mutta muuten ratsastus meni oikein hyvin eikä ongelmia niissä tietyissä kulmissa ollut juurikaan. Sitäkin menoa oli oikein mukava katsoa!

Itse ratsastin samaan aikaan Otolla ja kyllä se onkin pieni! Korkeudeltaanhan hepat ovat aika samanlaisia, mutta Otto on niin älyttömän kapea, että ihan hirvitti :) Vaikka Oton ravi on parantunut selkeästi, oli minulla todellisia ongelmia istua pienissä liikkeissä mukana ja keventäminenkin tuntui kuin olisi saanut pomppia duracel-pupun lailla. Tiedän, että Otto on suomenhevoseksi mukava ja kevyt ratsastaa, mutta ero Masaan on melkoisen suuri. On hyvä aina välillä ratsastaa toisilla hevosilla, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että tuo ihan ikioma on se kaikista paras!

Tänään luovutin ja laitoin Masalle ihottumaloimen (kylläpä oli hassun näköinen), mutta toivottavasti auttaisi eikä häntä kuluisi tänä kesänä nysäksi. Bongasin tänään ensimmäiset lentävät ötökät, mutta luulisin, että Masa on ennen kaikkea herkkä auringonvalolle, koska reagointi alkoi jo viime viikolla. Yrtit eivät siis auttaneet vaikken usko niistä olleen haittaakaan, niin paljon paremmassa kunnossa karva ja koko heppa on nyt ollut.