Seiso, taakse poistu

Kinusin tytön mukaan tallille ottamaan kuvia, kun tein maastakäsinharjoituksia Masan kanssa. Ja ihania kuvia taas tulikin! Viime postauksessa oli jo esimakua, nyt tulee lisää :) Laitoin sen meidän kouluttajan suosituksesta suitset ilman ohjia ja niiden päälle riimun, johon liina tuli kiinni. Hän sanoi, että hevosen on hyvä tottua siihen, että kuolaimet ovat suussa "töitä" tehdessä, mutta niihin ei saa kohdistua painetta, joten naru tai liina pitää olla kiinni riimussa. Ostin joskus talvella deltan, kun ajattelin sen ajavan saman asian, mutta Kati oli sitä mieltä, ettei se ole hyvä. Etenkään näin herkän hevosen kuin Masa kanssa. Itseäni harmittaa tuo riimu näissä kuvissa, kun ilman sitä kuvat olisivat olleet kuin mallikansiosta (ai miten niin arvostan omaa heppaani aika korkealle?), mutta kivoja muistoja silti!

Rapsuttelua

Ensiksi tein ihan perusjuttuja eli pysähdyksiä ja tarvittaessa peruutuksia. Tarkistin, että Masa kuuntelee minua eikä siinä ollut ongelmaa, vaikka tuuli olikin melko kova ja olisi saattanut aiheuttaa hermostumista. Kävelytin Masaa ympärilläni ympyrällä ja käänsin suuntaa oman kehoni avulla. Masa oli hetkittäin hiukan epävarma siitä mitä halusin, mutta uskoisin sen johtuvan nimenomaan minusta. En osaa olla vielä riittävän selkeä oman kehoni kanssa, mutta pystyn nykyään kentälläkin rapsuttamaan oikealta puolelta pyllyn päältä ilman, että Masa kääntyy minua kohti. Koska meidän suurimmat ongelmat ovat olleet läheisyydessä, keskityin erityisesti saamaan Masan halutessani kauemmaksi minusta, mutta silti kuuntelemaan minua. Tein pitkällä liinalla taluttamista ja juoksinkin jonkin verran, niin että Masan piti ravata minusta kauempana ja pysähtyä kun minä pysähdyin. Se onnistuikin todella hienosti!

Taakse

Kun nämä perusjutut onnistuivat hyvin, harjoittelin seuraavaksi siirtymistä pois niin ettei Masa seurannut minua. Eli peruutin itse ja Masan piti seistä paikoillaan kunnes annoin luvan. Ensiksi hän oli ihmeissään ja koitti tulla mukana, mutta oppi pian ettei saanut liikkua, kun sanoin "seis". Jos hän otti askeleen, niin peruutus tapahtui sanalla "taakse" tai raipalla kevyesti kavioon/vuohiseen koskemalla. Raipan kanssa pitää olla tämän hepan kanssa tarkkana, sillä jos kosken etupolven yläpuolelle, hän ottaa sen jo todella voimakkaana käskynä ja ahdistuu, joten siksi käytän raippaa yleensä vain hipaisten kavioon. Masa sai tulla luokseni, kun laskin energiatasoni ja sanoin, että "saa tulla", alussa myös maiskautin, mutta sitäkään ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Parhaimmillaan liina välillämme oli aika monta metriä pitkä ja löysä ja silti Masa seurasi tarkkaavaisesti mitä minä sanoin ja tein.

Fiilis oli kyllä aika huikea. Tuntuu, että tämän hevosen kanssa voi tehdä mitä vaan!

Hieno poika!