Pääsin pitkästä aikaa Penan selkään! Viime kerrasta onkin tainnut kulua jo kaksi vuotta, sillä mies hoitaa ratsastukset hyvin itsenäisesti, ainoastaan tyttö joskus auttelee. Vaikka Pena on aika eri kaliiperia kuin meidän pikkupojat, tiesin, että koska pärjäsin Penan kanssa silloin kolme vuotta sitten, pärjään kyllä nytkin. Harjaillessa tuli mieleen kaikenlaisia hassuja muistoja kolmen vuoden takaa, kun olimme juuri ostaneet Penan ja olin ratsastamassa ensimmäisiä kertoja yksin. Voi kuinka paljon jännitin silloin; uutta tallia (Pena asui ensimmäiset viikot vanhassa kodissaan), talutusmatkaa maneesille, korkeata heppaa, jonka selkään en meinannut päästä, itsenäistä ratsastamista.... Silti heti selkään noustuani fiilis oli ihan yhtä mahtava kuin aivan ensimmäisellä koeratsastuksella. Pena on aivan ihana!Korkeudestaan huolimatta Pena tuntuu pienemmältä kuin Masa ja yllättäen myös liikkeiden laajuus on Masaa pienempi, siis se miten ne tuntuvat selkään. Ei Masa sentään nyt niin hieno liitokavio ole, että päihittäisi liikkeiden näyttävyydessä Penan. Ainoastaan laukka oli selkeästi vaikeampi istua, mutta oikeastaan siksi, että liike on tavallaan lyhyempi ja terävämpi, Masalla on kunnon keinuhevoslaukka. Oli ihanaa tehdä kaikenlaista "vaikeata" ympäri maneesia, kun heppa osaa eikä hermostu yrityksistäni; täydellinen opetusmestari siis! Huomasin, että olen oppinut tässä ratsastamaankin, sillä sain Penan tekemään juuri niitä asioita mitä halusin, silloin kun halusin. Olisi mieletöntä päästä valmennukseen tuolla, sillä ymmärsin itsekin etten yksin uskalla vaatia riittävästi. Toisaalta, se varmuus tulisi varmasti muutamalla ratsastuskerralla, joita aion kyllä vaatia mieheltä jatkossa useammin ;)
Masankin kanssa ratsastus oli oikein mukava, kuten nyt viime kertoina aina, kun mukana on ollut puoliverinen ratsu/ratsuja. Oppiikohan Masa niiltä katsomalla??
Viime valmennuksessa Hanna antoi minulle kotitehtäväksi harjoitella C:n ratoja osissa. Osittain olenkin niin tehnyt, mutta laukkatyöskentelyssä hinkannut vain pääty-ympyröitä ja kenttää ympäri. Tänään laukka onnistui hyvin ja päätin kokeilla koko rata leikkaa laukassa. Varmaan kokeneille ratsuille ja ratsastajille itsestäänselvyys, mutta tajusin ettei meille. Ei todellakaan. Masalla meni pasmat ihan sekaisin, kun koitin saada laukkaamaan uralle saakka. Suoruudessa ei ollut varsinaisesti ongelmaa, mutta seinän lähestyessä ymmärsin, että Masa pelkää, että pakotan hänet seinää päin! Viimeisellä kerralla, juuri ennen uralle saapumista ja Masan omaa siirtymää, ehdin tehdä siirtymän ja kehuin vuolaasti. Tätä pitää nyt kyllä ihan oikeasti harjoitella!
p.s. muistinkos jo kehua kuinka hienosti tässä työkiireiden keskellä olen keskittynyt hevosten hoitoon? Tajusin viime viikolla, että Masan viime kengityksestä on tainnut vierähtää aikaa. Ihan vähän vaan... sellaiset 14 viikkoa... Onneksi kengät olivat tosi hyvässä kunnossa eikä kengittäjä antanut murhaavia katseita :)
![]() |
| Penakin sai uudet etukengät |
![]() |
| Rakkaat pojat |




.jpg)