Kuulemaan oppii kuuntelemalla

Huomaan päivä päivältä kaipaavani enemmän hiljaisuutta, enemmän raikasta ilmaa, metsän tuoksua. Vaikka olen kaupungista kotoisin ja aina nauttinut miljoonakaupungeista matkustaessa suunnattomasti, kaipaan valtavasti ulkona olemista, kirpakkaa syysilmaa ja hiljaisuutta. Luin sattumalta juuri tekstin, jossa käsiteltiin samaa asiaa ja ymmärsin, että niinhän se on. Asuessani maaseudulla, ärsykkeitä on huomattavasti vähemmän ja aistit muuttuvat sitä hienovaraisemmiksi mitä vähemmän ärsykkeitä elämässä on. Onneksi.

Joku viisas on joskus sanonut, että hevonen valitsee omistajansa. Että jokaisella hevosella on oma tehtävänsä, oma opetuksensa. Kuluneen vuoden aikana koen oppineeni paljon enemmän kuin olisin etukäteen uskonut. Kuvittelin kouluttavani ratsun uraa aloittelevaa hevosta, vaikka todellisuudessa tämä hevonen on kouluttanut minua kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Sillä ilman läsnäoloa tai Masan mielipiteen kuuntelemista, ei tekemisestä tule mitään.

Älä kokeile tätä kotona :)

Luultavasti tappelemalla ja väkisin vääntämällä olisin päässyt ulkoisesti vastaavanlaisiin tuloksiin, mutta ihastuin Masan luonteeseen. Eihän se olisi samanlainen, jos poni ei saisi olla oma itsensä kanssani. Onkin melkoista taiteilua löytää tasapaino, sillä pitäähän ratsun olla ihmisen hallittavissa, mutta ei kuitenkaan tehdä asioita vain avuttomasti käskystä. Minä haluan, että hevoseni reagoi ja kertoo mielipiteensä, vaikkei se joka kerta vaikutakaan lopputulokseen. Haluan, että hevoseni tietää, että sen mielipiteellä on väliä ja että se yrittää ratkaista asioita itsekin. En halua opettaa hevostani avuttomaksi.

Masan avulla olen oppinut myös kuuntelemaan Ottoa ja ymmärtänyt vasta viimeisillä ratsastuskerroilla, että Otto on oikeasti valtavan herkkä hevonen. Hän on vain luonteeltaan paljon tasaisempi kuin Masa eikä näytä reaktioitaan yhtä voimakkaasti. Merkit ovat paljon pienemmät, paljon hienovaraisemmat ja ne on valitettavasti jopa helppo ohittaa.

On ollut onni saada elämääni juuri nämä hevoset, sillä ilman Penan ja Oton tuomaa luottamusta en olisi koskaan uskaltanut ostaa Masaa. Ja ilman Masan opettamaa kuuntelutaitoa, en olisi koskaan ymmärtänyt kuunnella samoin myös Ottoa.