Valmennus Otolla

Kuva viime syksyltä

Sovimme tytön kanssa, että minä otan ohjelmistooni kouluratsastuksen Otolla ja tyttö esteratsastuksen (eli puomit) Masalla. Eilen pääsin valmennukseen Oton kanssa ja olipas se hauskaa! Tämä oli toinen tuntini tällä opettajalla, joka on uusi tuttavuus ja täytyy kyllä sanoa, että pidän hänestä oikein paljon. Viimeksi sain paljon hyödyllisiä neuvoja Masan kanssa ja nyt Oton kanssa tuntui, että sain vielä enemmän. Hänen oma taustansa on käsittääkseni ratsastuskoulusta ja varmaankin sillä osasi neuvoa hyviä vinkkejä saadakseni Oton kevenemään edestä ja käyttämään kunnolla takapäätään. En muista koska Otto olisi ollut näin kevyt ja tasainen edestä viimeksi, vaikka sainkin olla tosi tarkkana, että se pysyi yllä.

Ottohan on ihan täydellinen perheratsu; erittäin kiltti, tasainen ja sopivan hyvä kaikessa. Ratsastamisen lisäksi Otto toimii moitteetta kärryn edessä ja onkin sellainen oikea monitoimipolle. Esteillä Otto loistaa, mutta ei ole mikään liitokavio kouluratsu eikä oikein rakenteensakaan puolesta siihen hommaan sovi. Kuitenkin kouluratsastus on kaiken perusta ja lihaskunnon vuoksi myös Oton on mentävä joskus mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tsempattava kouluvalmennuksessa.

Tunti alkoi isolla keskiympyrällä, jossa teimme pysähdykset neljässä kohdassa. Pian otimme pysähdyksestä neljäsosan ravia, käyntisiirtymisen ja ympyrällä väistön. Väistöä teimme myös ravissa ja hetken päästä väistön jälkeen tehtiin laukannosto. Ympyrällä väistättämisellä aktivoitiin sisätakajalkaa, jotta saatiin se paremmin käyttöön laukassa. Teimme samalla idealla myös koko kentällä eli lyhyen sivun kulmassa väistö käynnissä ulos, laukannosto, pääty-ympyrä tai voltti ja käyntisiirtymä pitkällä sivulla. Otto hiukan kuumeni tästä ja sain tehdä tosissani hommia, ettei laukkaaminen mennyt juoksemiseksi. Ihan viimeiset laukat menivät hienosti ja loppuraveissa Otto meni mukavan tahdikasta ja letkeätä ravia.

Viime kerrasta, kun olen Otolla ratsastanut kunnolla on kulunut jo pitkä aika. Vaikka Otto on tosi simppeli hevonen, huomasin, että Otto tarvitsee yllättävän paljon apua minulta, mutten saa jäädä yhtään vetämään tai puristamaan, koska silloin pakka hajoaa totaalisesti. Eteenpäin liikkumisessa ei ole ongelmaa, mutta se tapahtuu helposti liikaa juoksemalla ilman kunnollista tahtia. Tuntui kuitenkin, että löysimme uusia vaihteita ja keinoja treenata tahtia ja suoruutta. Koitin myös kehua Ottoa aina paljon, jotta hän ymmärtäisi mitä häneltä halusin ja mitä en halunnut. Sain myös vinkin kokeilla kouluratsastusta estesatulalla, sillä Oton runko on sen mallinen, että Inka epäili estesatulalla pääseväni paremmin vaikuttamaan pohkeella. Ratsastuksellisesti Otto ja Masa ovat kuin yö ja päivä, vaikka Ottokin tekee töitä hyvällä asenteella, ei tietyt asiat vain ole hänelle helppoja eikä siten kovin palkitsevia tehdä. Inkakin kommentoi, että "Masa on iso hevonen ponin vartalossa ja Otto on vaan tuollainen pikkuponi" tarkoittaen juuri sitä, että Otto suorittaa hienosti omalla tasollaan. Mutta se taso ei vain ole kovin korkealla :) Silti, Ottoa parempaa hevosta ei olisi meille voinut löytyä silloin reilut kaksi vuotta sitten!