Messuviikonloppu

Heppamessut taas takana ja mukaan tarttui muutama uusi hankintakin, vaikkei niitä etukäteen ostoslistalle päässeitä saappaita tytölle löydettykään. Olemme käyneet messuilla jo monta vuotta ja tällä kertaa tyytyväisinä totesimme messujen menneen eteenpäin: alue oli paremmin järjestelty, siellä oli enemmän tilaa eikä esimerkiksi viime vuoden tyyppistä tungosta syntynyt kertaakaan minun nähteni.

Kuten jo etukäteen suunnittelin, pysähdyin Chia de Gracian osastolle juttelemaan chian siemenistä ja juttelimmekin pitkään. Talliltamme muutkin ovat olleet kiinnostuneet siemenistä ja luultavasti tilaamme isomman erän yhteiskäyttöön, onneksi sellainenkin onnistuisi ja hiukan edullisemmalla kilohinnalla. Otto ja Masa ovat saaneet siemeniä nyt reilun viikon ja Masan karva on alkanut jo nyt kiiltää enemmän eikä hän myöskään ole hangannut juurikaan. Vielä ei mitään ihan radikaalia muutosta ole näkyvillä, mutta ei missään nimessä huonompaan olla menty :)

Otolle löysimme uudet ohjat ja samalta osastolta tarttui mukaan, kuulemma maailman parasta harjan selvitysainetta. Suihkuttelin sitä Masan häntään heti sunnuntaina ja hiukan lisää maanantaina ja vielä tänäänkin häntä oli todella helposti harjattava. Aika huimaa! Masalla nimittäin on hamppumainen harja ja häntä, joten yleensä ne menee päivässä tosi takkuiseksi.

Erityisen tyytyväinen olin, kun löysin uudet ratsarit Ridmerin osastolta puoleen hintaan! Martha Ridewearin vaatteet ovat suosikkejani ja juuri noita housuja olen kuolannut pitkään, en vain ole raaskinnut aiemmin ostaa. Tyttö olisi myös halunnut heidän farkkuratsarit, mutta valitettavasti kokoja ei enää löytynyt.

Toisesta hallista ostimme pojille hienot nimikyltit ja heppanameja, jotka eivät sisällä mitään ylimääräistä, ainoastaan luonnontuotteita ilman sokereita. Masa on suhteellisen nirso, mutta näistä nameista tykkää tosi paljon. Jopa hiukan harmittavan paljon, on nimittäin hankalaa hoitaa heppaa, joka vääntäytyy mitä kummallisempiin asentoihin namin toivossa ;)

Messuilla kävimme kahtena päivänä; lauantaina keskityimme enemmän kiertelemään osastoja ja sunnuntaina katsoimme ohjelmia. Sunnuntaiaamun kouluklinikkaa odotin innolla, mutta se oli aika pettymys. Oman tallin valmennusten seuraaminen on antanut paljon enemmän, sillä vaikka ratsukot osaavia olivatkin, puuttui valmennuksesta punainen lanka ja neuvoja sieltä sai tosi vähän.

Suokkioriesityksessä minua harmitti suunnattomasti Knuutilan Veikon esitys, jossa ratsastaja ratsasti jumppavaatteissa ja hyppäsikin ilman kypärää. Tuollaisessa yleisötapahtumassa ei pitäisi mielestäni kannustaa kypärättömyyteen missään nimessä, ei etenkään hypätessä! Samoin mieltä pahoitti 140cm luokan muutama miesratsastaja, joiden ratsastuksesta oli todella kaukana harmoninen ja siisti ratsastus. Onneksi luokan voittajat, nuoret naiset, ratsastivat kaikki todella siististi. Onkohan se niin, että naiset (ja etenkin tytöt) eivät pärjää voimalla, joten he joutuvat ihan oikeasti opettelemaan ratsastamaan???


p.s. Tänään olin pitkästä aikaa valkussa, siitä lisää myöhemmin :)