Hyvä fiilis

Vuosi sitten 31.3. kenttä näytti tältä

Vieläkin hymyilyttää edellispäivän estehyppelö :) Ja vielä enemmän hymyilyttää eilinen ratsastus, kun Masa tuntui pitkästä aikaa tosi kivalta, siis tosi kivalta!

Poni on ollut oikeastaan sen mun reissuputken ja sairastelun jälkeen jäykän tuntuinen, mutta toisaalta niin olen ollut itsekin. Tiedä sitten kumpi on haitannut kumpaa, mutta ehkäpä se pukkirodeo ja esteen hyppääminen avasivat jotain jumeja ponissa, sillä eilen töihin lähti innokkaampi ja huomattavasti paremmin kuulolla ollut poni. Emme tehneet mitään erikoista, pääasiassa väistöjä käynnissä ja ihan vähän ravissa. Laukka nousi hyvin kumpaankin suuntaan, mutta sen ylläpidossa oli minulla ongelmaa. Masa kuunteli taas tuttuun tapaansa todella hienosti istuntaa ja rikkoi raville aina minun horjahduksesta. Puolustukseksi kerron, että minulla oli collegehousut jalassa ja satula on tosi liukas :) Lopussa väistöt onnistuivat pelkällä istunnalla, ilman ohjaa tai jalkaa ja silti Masa liikkui ryhdikkään tuntuisesti. Jes!

Vanhempia kuvia katsellessani törmäsin näihin viime vuonna maaliskuun viimeisenä päivänä otettuihin kuviin. Aika erilaiset maisemat ovat nyt, kun lunta ei ole tullut kunnolla koko talvena. Tässä valmennuksessa kentällä ei laukattu, kun sen kunto ei antanut periksi ja nyt kenttä on ollut täydellisessä kunnossa jo pidemmän aikaa.

Kuvien ja näiden blogitekstien kautta on kiva palata ajassa taaksepäin ja todeta, että kyllä me sittenkin edistytään ihan koko ajan, vaikka takapakkia tuleekin. Tasan vuosi sitten me harjoittelimme ensimmäistä kertaa väistöjen tekemistä ja laukatessa kentällä kurvasimme välillä pois, Masan tahdosta. Vaikkei meno missään nimessä täydellistä olekaan, pystyn sentään tekemään jo tosi paljon kaikenlaista myös silloin, kun kentällä on muita ratsastajia :)

Tuntuu, että meidän edistyminen menee sykleissä: tasaisin väliajoin on ongelmia ja tasaisin väliajoin menee tosi hienosti. Mutta niinhän se menee:

"Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."

Mary Wanless: Mielekästä ratsastusta