Vierähtipäs viikko nopeasti! Viime perjantaina oli taas miehen vuoro ja lauantaina Pena muutti "kotiin". Itse kärvistelin viikonlopun messuilla työn puolesta ja olin huolissani miten kaikki sujuu. Hyvinhän tietenkin kaikki sujui, itselläni taisi olla niitä ongelmia eniten :)
Sunnuntaina mies kävi ratsastamassa ja omi vielä muutkin alkuviikon päivät itselleen. Ratsastaessa Pena oli ollut hiukan pinkeänä ja nähnyt mörköjä vähän joka paikassa, mutta tilanne on rauhoittunut päivä päivältä. Karsinassa Pena oli hyvin oma itsensä eli rauhallinen, vaikka sunnuntaina tosin oli ollut normaalia säpsympi. Minä kävin alkuviikon vain ihastelemassa ja silittelemässä Penaa iltaisin ja Pena oli hyvin oma itsensä; tarjosi kaulanalustaa rapsutettavaksi ja nuokkui silmät kiinni silittäessä <3
Vihdoinkin tänään pääsin myös minä ratsastamaan ja ajattelin ottaa ensimmäisen kerran varman päälle. Laitoin Penan kuntoon ja kävellessä maneesille tein muutaman pysähdysharjoituksen. Saavuin maneesille juuri edellisten lopettua eli jäimme hetkeksi kaksin, maneesin ovi auki. Päätin taluttaa Penaa niin kauan kuin saisimme seuraa, samalla ajattelin huomaavani paremmin "mörkökohdat" eli paikat, joissa pitäisi olla tarkkana. Yllättäen Penalla ei tuntunut niitä olevan, sillä ainoat reaktiot aiheutti avonainen ovi ja tarhoista kuuluva orien huutelu (joka välillä pelästytti myös minut...). Ratsastaessa tilanne ei muuttunut, mutta kyllä Pena sentään kerran säikähti. Lunta tippui katolta tms. ja piti aika yllättävän äänen, jolloin Pena "nousi pystyyn", joka siis tarkoittaa kuin seinään pysähtymistä, päännostoa ja pienenpientä takajaloille nousua. Ei pahaa siis.
Keskityin ratsastuksessa ihan peruseteenpäinratsastukseen, en yrittänyt koota enkä tehdä muutenkaan mitään erikoista. Pena oli aavistuksen reippaampi kuin aiemmin tai sitten minä opin viime tunnista jotain jalkojen käytöstä. Huomasin jälleen kerran kuinka paljon teen kaikkea pientä liikaa, Pena hidasti kun puristin polvilla ja kun keskityin rentouteen, Pena rentoutui ja liikkui hyvin. Sain jopa muutettua ravin liikettä isommaksi pitkillä suorilla (tai siltä se ainakin selässä tuntui!) ja selän mukaan liikkeeseen, kaulan ollessa rentona. Seuraavalla kertaa voidaan lähteä jo kokoamaan enemmän, kun saatiin eka kerta alta pois :)
Saimme katsojan maneesiin ja päätin, että meidän kannatti lopettaa siihen. Pena oli hiukan epäileväisen näköinen, olin jo ratsastunut noin tunnin ja ratsastus oli mennyt hyvin eli tähän oli hyvä lopettaa. Toinen ratsukko vielä jäi, joten avasin oven itse ja kävelimme tallille. Pena oli kuin enkeli, ei pienintäkään säpsyilyä vaikka oli selvästi hiukan "kuumunut". Ihana Pena!
Huomenna sitten valmennukseen, kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti