Paluulento tiistaina oli myöhässä ja jäimme jumiin vielä Pariisin kentällekin lumisateen vuoksi, joten kotona olin vasta aamuyöstä kahden aikaan. Seuraava päivä meni aikaerosta toipuessa, mutta kävin illalla rapsuttelemassa heppoja. Ja eilen pääsin vihdoin ratsastamaan! Ihana kaverini piti taas huolta Masasta reissun ajan ja he olivat maastoilleet paljon. Viimeisellä ratsastuksella Masa oli kuulemma ollut oikein ihana, ravannut ensimmäistä kertaa todella reippaasti, avannut takajalkojaan ja samalla käyttänyt selkäänsä. Matkaa oli silloin takana jo melkein kymmenen kilometriä, joten sain kuulla tyytyväisiä kommentteja kunnon kohoamisesta. Kaveri oli yllättänyt ettei Masa tuntunut yhtään väsyneeltä, vaikka takana oli reipas lenkki. Eilinen ratsastus kertoi, että hyvää oli reipas maasto tehnyt. Masa oli aivan ihanan innokas, lennokas ja reipas. Ainakin alussa, ja sitten hetken jälkeen taas huomasin ruunan miettivän, että tässäkö tämä nyt taas oli; kentällä pyörimistä? Niinpä tein muutaman laukannoston oikealle (joka on se vaikeampi meille) ja kun sain sellaisen mihin olin tyytyväinen, ravasin loppukäynneille metsään. Siellä kävelimme lyhyesti ja annoin Masan herkutella kuusen oksilla. Talliin palasi lopulta tyytyväinen poni :)
Masan liikutuksesta huolehtinut kaveri on perehtynyt enemmän ravureihin ja suositteli, että ottaisin nyt ennen kevään kelirikkoja muutaman viikon rankemman intervallityyppisen treenijakson. Koska Masan kunto on kasvanut hienosti, sillä saisi paremmin takapään lihaksistoa kehitettyä ja sitä kautta voimaa liikkeeseen enemmän. Kävimme myös pitkän keskustelun sykemittareista, sillä sellaisen avulla olisi treenaaminen helpompaa. Olen ajatellut, että vain minulla on kokemattomuuteni vuoksi vaikeuksia lukea Masan jaksamista, mutta hänellä oli samaa vikaa. Hän oli ajatellut Masan olevan reippaan maaston jälkeen väsynyt, mutta todellisuudessa Masa oli tuntunut vasta päässeen vauhtiin ja alkanut vasta ihan lopussa käyttämään kaikkia lihaksiaan kunnolla. Sykemittarin avulla pystyisin paremmin treenaamaan kunnolla ja lopettamaan vaatimisen, kun sykkeet nousevat liian koviksi. Hänkin muistutti, että tälläisellä aikuisella hevosella, jota vasta koulutetaan ratsuksi pitää tekemisen olla palkitsevaa, ei liiallista puurtamista. Kävin jo kaivelemassa esille omat sykemittarit ja testaan saisinko sellaisen viritettyä Masalle. Nyt ei oikein olisi varaa tehdä tuollaisia hankintoja...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti