Ai että on hyvä mieli! Hanna pääsi meitä valmentamaan ja osallistuin pitkästä aikaa itse. Viime kerta minulla taitaakin olla kesäkuulta, kun sen jälkeen Hanna on ratsastanut itse ja viime kerralla kaverini meni Masalla. Olin todella kaivannut tätä!
Hiukan jännittelimme keliä, mutta onneksi luvattu myrsky ei iskenyt vaan ilma oli oikeastaan mukavan syksyinen, vaikkakin hyvin pimeä. Olen ratsastanut pimeällä tänä syksynä vain kerran aiemmin, mutta Masa oli alusta saakka tosi kivan oloinen. Luultavasti viikonlopun maastot ja eilinen vapaapäivä avasivat sekä fyysisiä että henkisiä jumeja :) Menin taas vanhalla Globuksella, joka palasi sovituksesta. Tällä kertaa laitoin paksumman satulahuovan ja geelin sen päälle eikä satula liikkunut niin paljon kuin aiemmin. Globus kyllä sopii mulle tosi hyvin, pääsen sillä hyvin kiinni kylkiin ja siinä on mukava istua. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi kaksi sopivaa satulaa, sillä Masa liikkuu aina todella paljon paremmin "uudella" satulalla.
Teimme alkuun tuttua kiemurtelua käynnissä ja ravissa, tarkoituksena on saada hevonen taipumaan kunnolla kyljestään vauhdin hidastumatta. Alussa tahti aiheuttikin meille ongelmia, mutta hoksasin pian, että minun täytyi ratsastaa oikeastaan aika paljon eteen. Käden kanssa pitää olla tarkkana, ettei liike ole taakse vaan sivulle. Vaikka Masalla on luonnostaan tosi hyvä käynti, voin silti pienellä ratsastuksella saada siitä entistä laadukkaamman. Myös ravissa ratsastin nyt paljon aiempaa enemmän eteen ja Masa liikkui ehkä parhaiten ikinä minun allani.
Sain Hannalta neuvon kallistua aina välillä ylävartalosta eteenpäin muutaman askeleen ajaksi, samalla ratsastaen reippaasti eteen ja sitten taas palata takaisin normaaliin kevennykseen. Tämä rentoutti Masaa tosi hyvin ja tahti muuttui entistä rennommaksi, mutta myös energisemmäksi. Yllätyin ehkä hiukan kuinka reipasta tahtia ravissa Hanna pyysi menemään, mutta toisaalta Masa tuntui todella hyvältä. Ei ollenkaan kiireiseltä vaan tosi pehmeältä ja rennolta.
Laukkojen jälkeen Masa oli ravissakin hetken hiukan vahva, mutta se oli selkeästi vain väsymystä ja palautui normaaliin nopeasti. Laukassa emme tehneet mitään erikoista, pelkkää ympyrää ja siinä koitettiin saada tasaista tuntumaa ja rentoa, reipasta liikettä. Ensimmäinen nosto meni päin peetä, mutta sen jälkeen nostot tulivat hyvin ja suurimmaksi osaksi laukat onnistuivat hyvin. Viime aikoina laukkaaminen kentällä on taas ollut satuloiden vuoksi haasteellista, joten olen ihan supertyytyväinen, kun onnistuin oikeasti vaikuttamaan hevoseen ja laukkaamaan aika hyvää laukkaa kumpaankin suuntaan. Vasen laukka on Masalle vaikeampi, mutta oikea taas minulle :)
Laukkojen jälkeen keventelin hetken, kävelin ja taluttelin, kunnes vein hikisen, mutta onnellisen ponin sisälle iltapalalle. Hikinen ja onnellinen omistaja suuntasi kaupan kautta kotiin iltapalalle. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti