sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Käsittelykurssi

Uusi ratsastusseuramme järjesti hevosen käsittelykurssin eilen ja Masa oli mukana toisena malliheppana. Meidän "ongelmana" oli se, että Masa haluaa mielellään olla hyvin lähellä ihmistä ja hakea turvaa ihmisestä. Tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta mielestäni hevosen pitää pystyä seisomaan siellä missä ihminen käskee. Tämä ongelma näkyy meillä myös juoksutuksessa, koska Masan on hyvin vaikea mennä luotani pois. Muuten hän on kuulolla ihan valtavan hyvin ja seuraa kaikkia liikkeitä tarkkaan. Koska Masa on hyvin herkkä, hän paineistuu helposti liian paljon eli en ole kunnolla löytänyt tasapainoa siihen millaisella paineella minun pitäisi hänen kanssaan toimia. 

Masa esitti heti alusta saakka sen ikävämmän puolensa eli nypläsi koko ajan turvallaan namien toivossa. Ihan näin paha hän ei ole ollut aikoihin, mutta ehkä jotenkin tuo tilanne, kun ihmisiä oli paljon ympärillä osaltaan vaikutti häneen. Tajusin itsekin (tosin vasta kun kouluttaja puuttui asiaan), että minä tosiaan en käske Masaa tosissani pois nypläämästä vaan teen enemmänkin koko ajan sellaista pientä "älä nyt viitsi" -tyyppistä kieltämistä. Kati käski heti puuttumaan kunnolla ja kaksi kertaa se vaati, kun Masa vielä kyseenalaisti. Sen jälkeen riitti pelkän sormen nostaminen. Eli tarkkuutta taas lisää perusjuttuihin :)

Perusongelmaamme Kati neuvoi, että minun pitää vain olla tiukempi siinä(kin) ja vaatia Masa tietyn matkan päähän. Ja heti kun hän on siellä, nollata tilanne ja päästää riimunnaru löysälle kiitokseksi. Hevoseen ei kuulu kohdistua painetta yhtään, kun hän tekee oikein. Lopuksi Kati huomasi myös, että teen helposti sen poistavan liikkeen kädelläni, vaikka minun pitäisi pitää käsi matalalla ja oman vartaloni lähellä. En siis saa "ruokkia" sitä, että Masa on minussa kiinni. 

Juoksutuksessa pitää olla erittäin tarkkana siitä missä itse on hevoseen nähden eikä minulla olleita ongelmia ollut Katilla. Eli hyvin paljon johtuu minun kokemattomuudestani ja siitä, että en ole vielä kovin sinut omasta elekielestäni hepan kanssa. 

Kati muistutti, että kaikista tärkeintä on pitää hevosen niska pehmeänä. Kun niska on pehmeänä, pysyy hevonen kokonaisuudessaan pehmeänä. Ja kun hevonen pysyy pehmeänä maastakäsin, pysyy se helpommin pehmeänä myös ratsastaessa. Illalla vielä mietin asiaa tarkemmin ja tosiaankin suurin osa meidän nykyisistä ongelmista ratsastuksessa ovat sitä, ettei Masa ole ihan niin rento kuin pitäisi. Miettiessäni hoksasin myös, että Masa ei ole nyt lähiaikoina ollut niin rento kanssani maastakäsin vaan hän helposti käyttää päätään myös minun hallitsemiseen ja sitä kautta ei ole rento niskastaan. Tätä on aika hankala selittää, mutta toivottavasti itse muistan näitä myöhemmin lukiessani mitä ajoin takaa :) 

Kati sanoi, että tämän perusteella hän kohtelisi Masaa nelivuotiaana, mikä kuulosti mukavalta; että joku ammattilainenkin kokee hepan yhtä raakana kuin minä. Ja hän myös muistutti, että Masa on todella herkkä ja minun pitäisi tehdä kaikkeni pitääkseni hänet noin herkkänä. Niinhän minä koitankin! Hän myös onneksi sanoi, että luonteeltaan Masa on kuitenkin erittäin nyörä ja että olen selvästi tehnyt asioita hänen kanssaan oikein. Tämän tyyppisen hevosen kanssa voi hyvin helposti päästä todellisiin ongelmiin, jos hepalta vaatii liikaa ja liian voimalla. 

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Läsnäolopakko

Jokin aikaa sitten törmäsin tekstiin kuinka jokainen hevonen opettaa ihmistä, vaikka yleensä ajatellaankin, että ihminen opettaa hevosta. Eilisen ratsastuksen jälkeen minusta tuntuu juuri siltä. Masa on tullut elämääni opettaakseen minua ratsastamaan ja olemaan läsnä hetkessä.

Edellisenä päivänä menin tallille töistä ja lasten harrastuksista stressaantuneena ja kaikki meni niin pieleen kuin vain voi. Masa tuli kyllä innolla minua katsomaan tarhassa ja puhalteli lämmintä ilmaa kasvoilleni. Itse en vain osannut laskea irti ja ratsastus olikin katastrofi. Eilen menin tallille tarkoituksenani vain liikuttaa heppa ilman mitään suunnitelmaa; mikään ei voi kuitenkaan mennä putkeen. Ratsastin ja ensimmäisen säpsysäntäyksen jälkeen kirosin konia, mutta sitten päätin nollata tilanteen ja hengittää syvään. Ja Masakin hengitti syvään.

Yhtäkkiä tuli fiilis, että voisin kokeilla laukkaa. Mitäs jos kokeilisinkin nostaa laukan käynnistä, mahdollisimman pienillä avuilla? Kun vielä pysähtyneenä vasta mietin laukkaa, Masa nosti laukan. Kevyen, pehmeän, ihanan laukan. Kunnes minä heilahdin ja rytmi katosi. Nollasin tilanteen ja kokeilin uudelleen käynnistä, taas laukka nousi. En käyttänyt oikeastaan pohjetta, enkä tiedostaen tehnyt mitään istuinluillani, mutta varmasti tein jotain. Ei kai hevonen liiku ajatuksen voimalla... Hyvää laukkaa ei tullut kuin muutama askel, mutta se kertoi minulle, että syynä meidän ongelmiin ei suinkaan ole Masan raakuus ratsuna vaan minun raakuus ratsastajana. Hevonen osaa, ja ehkä minäkin, kunhan vain muistamme olla läsnä ja kuunnella toisiamme.

Tästä on hyvä mennä eteenpäin!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hevosen palkitseminen

Hevosmessuilla tuli pyörähdettyä viikonloppuna kumpanakin päivänä heti aamusta, sillä erityisesti olimme kiinnostuneita klinikoista, mutta tarttui sieltä mukaan hiukan ostoksiakin :)

Kivaa oli toki katsella hyvin liikkuvia hevosia, mutta läpikäydyt asiat olivat mielestäni hevosalaa harrastaville ehkä liiankin perusasioita. Olisin kaivannut enemmän sellaisia "aah, tota en olekaan ajatellut" -juttuja, mutta toisaalta tiedän, että luen ja etsin tietoa hevosiin ja ratsastuksiin liittyen hyvin paljon ja siksi ehkä perusjutut tuntuvat aavistuksen tylsiltä. Sain kuitenkin vahvistusta omille fiiliksille ja kuten Stella sanoi: siinä vaiheessa, kun kokee ettei voi enää oppia lisää hevosista, on kehitys pysähtynyt. Hevosten kanssa ei ole koskaan valmis.

Pitkin ohjin pois
Stella muistutti, että erityisesti nuoren hevosen kanssa kiitoksen pitää olla sellainen, että hevonen ymmärtää sen ja että se todella on kiitos juuri sille hevoselle. Osa hevosista kokee kiitoksena lepotauon tai kävelyn pitkin ohjin, osa taas nauttii jos pääsee viilettämään kunnon laukkaa muutaman kierroksen kentän ympäri. Viime valmennuksessa, kun Masa teki hienosti oikein, hyppäsin minä kokonaan pois kyydistä ja talutin loppukäynnit. Se näytti todella toimivan kiitoksena hänelle.

Miten te kiitätte hevostanne?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Sittenkin mahtavaa!

Kamalat menkkakivut ja lumimyräkkä; motivaatio ratsastukseen ei ollut kovin korkealla ja varoittelin tyttöä jo, että hän joutuu ehkä hoitamaan valmennuksen Masankin kanssa tällä kertaa. Laitoin kuitenkin Masan kuntoon ja lupasin hoitaa alkuverkkaa sillä välin, kun tyttö vielä ratsasti omassa ryhmässään. Ratsastus ei kuitenkaan tuntunut ihan kamalalta, joten päätin koittaa. Ja onneksi koitin!

Masa oli alusta asti kiva. Hän oli hiukan hätäinen ongelmakohdissa, mutta Hannan neuvoilla osasin keskittyä juuri oikeisiin asioihin ja sain Masan rentoutumaan nopeasti. Tällä kertaa huomasin, että olin vasemmalla kädellä hitaampi, vaikka meillä on ollut ongelmia oikean puolen kanssa. Nooh, kaippa meillä pian sujuu se oikea hyvin, niin saadaan sitten jumiin vasen ;)

Teimme taas pääasiassa niitä tuttuja kiemurteluja, ensin käynnissä ja pysähdyksillä. Pysähdykset otettiin nyt suurimmaksi osaksi kaarteissa ja se rentoutti Masaa todella paljon. En ole edes hoksannut kokeilla sitä aiemmin! Sitten tehtiin lisäksi ravivoltti, jotka onnistuivat ihan ok, sillä viime aikojen taivuttelut ovat auttaneet notkeuden kanssa. Pian tehtiin kiemurteluakin ravissa, mutta mukaan otettiin lyhyitä käyntisiirtymisiä. Siitä siirryttiin kokonaan raviin ja mukaan otettiin laukkavoltteja. Nämä meinasi ensin hirvittää ja ensimmäisissä oli lähellä törmäys mukana olleen ratsukon kanssa. Hanna neuvoi muita pysymään poissa meidän tieltä :) Sain laukan nousemaan vasempaan hyvin ja Masan laukkaamaan melko pientäkin volttia. Sitten Masa alkoi ennakoimaan, kiihdyttelemään ja jännittymään. Neuvoilla taas saatiin tilanne nollattua ja otin hetkittäin mukaan käyntikiemurteluja ennen oikeata laukkaa. Oikea laukkakin nousi hienosti! Voltti lähti vain kasvamaan heti ja tuttu liiraaminenkin alkoi. Hanna huomasi, että olen ikäänkuin opettanut Masan olemaan reagoimatta pohkeeseen, kun teen laukassa puolipidätteen, joten vaikka pidätin, piti käyttää raippaa ettei eteenpäin meneminen hiivu. Pidätteen tarkoituksena oli vain saada Masa kuulolle ja kääntymään, pitää heppa oikeasti pohkeen ja ohjan välissä. Aika helpolla oikeassakin laukassa onnistui kaksi volttia, ja vielä siinä pahassa kulmassa. Ja Masa oli ihanan kevyt! Niinpä kun siirsin laukasta pois ja kiitin Hanna sanoi, että hänen mielestään nyt olisi hyvä hetki kiittää oikein kunnolla, joten hyppäsin pois selästä, nostin jalustimet, löysäsin satulavyön ja Masa pääsi loppukäynteihin talutuksessa. Kyllä oli poni tyytyväinen, samoin kuin ratsastaja!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Totuuden siemen



Kian blogista bongasin juuri tähän hetkeen sopivan pätkän:

"Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."

Mary Wanless: Mielekästä ratsastusta

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hankalaa vääntöä

Kyllä eilen oli taas kaikkea muuta kuin rentouttava ratsastus :) Menin tallille toiveikkaana, että kenttä olisi ihan kokonaan sula ja pääsisin harjoittelemaan laukkaa enemmän. Siitä on taas jo aikaa, kun olemme viimeksi laukkailleet kunnolla kentällä. Maastossa pääsimme kiskaisemaan kevään ensimmäiset laukat hiekkatiellä maanantaina ja se oli hauskaa! Masa oli ihan pihalla, että miksi tämä maa on nyt väärän värinen ja ilmeisesti väärän tuntuinenkin, kun askellus oli melkoisen lennokasta. Otto puolestaan pukitteli innolla pukkisarjoja :) Siitä olen ihan supertyytyväinen, että meidän ponit osaavat käyttäytyä hyvin, vaikka olivatkin ihmeissään ja pörheinä!

Kenttä on jo suurimmaksi osaksi sula, mutta ei ihan kokonaan ja samaan aikaan ratsastamassa oli useampi ratsukko, joten menin paljon käyntiä ja taivuttelua. Masa vaikutti ihan kivalta, oli melko rento ja pehmeä, mutta ehkä aavistuksen hitaampi kuin normaalisti. Suunnittelin tekeväni laukkaa pääty-ympyrällä siinä sulaneessa päässä ja vasempaan kierrokseen se onnistuikin ihan hyvin. Oikea kierros taas meni tuttuun tapaan hankalasti. Masa kyllä nosti laukan kivasti ja meni ensimmäiset kaksi kulmaa hyvin, joskin lapa sisällä, mutta viimeisessä kriittisessä kulmassa saimme taas saman vanhan tappelun aikaiseksi; Masa liirasi ja punki. Hän oli selvästi taas sitä mieltä, että nyt pitäisi kurvata takaisin talliin ja lopettaa tämmöinen pelleily. Luotin itseeni, että kyllä me vielä käännytään vaan eipäs käännytty. Lumikasa oli sulanut jo sen verran, että Masa näki tilaisuutensa tulleen ja kurvasi pois kentältä! Olin ensin hiukan hämmentynyt; mites tässä nyt näin kävi? Ja sitten tulistuin; perkeleen poni ei kyllä päätä milloin kentältä lähdetään!

Niinpä palasimme kentälle, otin kunnon tuntuman ja vaadin ponin liikkumaan reippaasti eteenpäin. Myötäsin aina erityisen kunnolla, kun hän antoi periksi ja muuten pidin normaalia tiukemman tuntuman ja vaatimustason. Puolikkaan kierroksen jälkeen Masa rentoutui ja antoi periksi, jolloin kokeilin laukkaakin uudelleen ja uudelleen. Kun sain suht tyydyttävän laukan kurvissa kahteen kertaan peräkkäin suuntasimme loppukäynneille metsään pitkin ohjin.

Vaikka ratsastus ei todellakaan ollut tällä kerta kiva, olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen. Nykyään pystyn paineistamaan Masaa jo melkoisen paljon (siis pitämään tuntumaa ja vaatimaan) ilman, että hän menettää oikeasti hermonsa. Vaikka keskustelu oli aika totinen, oli Masa lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen ja päristeli. Nyt me kävimme sellaisen positiivisen tahtojen taistelun, jonka minä voitin :)

Tänään ratsastus meni ihan hyvin, vaikka laukkaa emme kokeilleetkaan. Kentällä oli taas muita :) Ensi kerralla koitan päästä ratsastamaan ihan yksin!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kevät!

Alkukäynnit maastossa
Nyt tuntuu ihan keväältä, mahtavaa! Aurinko on paistanut ja kenttä sulaa kovaa vauhtia. Harmillista on ainoastaan se, että maastossa tiet ovat olleet haasteellisessa kunnossa. Perjantain maastoretki olikin pääasiassa käyntiä ja hiukan ravia, kun laukkaamisesta ei uskaltanut edes haaveilla jäisen tien vuoksi. Tiellä näkyy myös melkoisia railoja eli odotettavissa on rankkaa routimista :(

Lauantaina emme suunnitelmista huolimatta ehtineet tallille vaan vietimme päivän sukulaisten ja rakkaiden ystävien kanssa (hepat vievät kyllä välillä liikaa aikaa hyviltä kavereilta!). Eilen osallistuin uskaliaasti Masan kanssa ensimmäiselle "ratsastustunnille". En ole aiemmin ollut tämän opettajan opeissa, mutta koska tunnilla oli vain kaksi ratsukkoa, ehdimme todella kivasti käydä perusjutut läpi ja sain erittäin hyviä vinkkejä. Tunti olikin enemmän normaalin valmennuksen tyylinen. 

Kenttä oli vielä aamupäivällä jäinen, joten teimme harjoituksia vain käynnissä ja ravissa. Alkuun teimme pitkän sivun vasta-asetuksessa ja lyhyelle sivulle voltin myötäasetuksessa. Pian siirryttiin tekemään harjoitus kokonaan ravissa. Masalla oli tuttuun tapaan hankaluuksia asettua oikealle rehellisesti, mutta Virpin neuvoilla sain myötäystä paremmin läpi. Jostain syystä oikea pohje ei mene kunnolla läpi ja epäilen, että siinä syynä on jokin istunnassani; taidan olla vaan niin vino. Virpi muistutti hyvin pitämään keskivartalon hallinnassa ja olemaan suora kummastakin kyljestä, se kyllä auttoi. 

No en varmaan tee!
Toisessa harjoituksessa treenasimme väistöjä, jotka ovat vielä olleet meille hakusessa, kun en ole saanut ulkopuolista apua kommentoimaan milloin väistö tulee hyvin. Masan leveän rungon takia on hiukan hankala hahmottaa milloin väistö tulee oikein, jos se ei ole todella syvä. Ja näin aloittevan hepan kanssa ei voi heti vaatia valtavan hyvää askellusta. Väistöt teimme kääntymällä lyhyeltä sivulta 45 asteen kulmassa pitkälle sivulle, josta jatkettiin samassa väistössä uraa pitkin. Tehtävä oli Masalle todella hankala, mutta hän koitti yritteliäästi keksiä mitä halusin, joten meille riitti vain pari hyvää väistöaskelta, sitten kiitos ja "lepo". 

Tyttö oli kuvaamassa ja otti myös videota, josta näkyy kun välillä Masa hermostui enemmänkin ja alkoi "tanssia" hauskasti. Näyttäisi siltä, että hänellä olisi rakenteensa puolesta mahdollisuus tehdä vaikka millaista piaffia :) Virpi myös sanoi, että liikkeiltään Masa vaikuttaa hyvältä, mutta voimaa tarvitaan vielä paljon. Hän sanoikin, että on hyvä, että olen ottanut Masan saamisen ratsuksi pidemmän ajan projektiksi, jotta lihaksisto saa kehittyä ajan kanssa. Erityisen tärkeänä hän piti sitä, että ratsastuksellisesti näin nuoren hepan kanssa asiat tehdään riittävän pienissä pätkissä, jotta henkinen puoli pysyy mukana: työnteon pitää olla kivaa!
Täh, mitä piti tehdä? Poni keskittyy ratsastajaa enemmän...