Käsittelykurssi

Uusi ratsastusseuramme järjesti hevosen käsittelykurssin eilen ja Masa oli mukana toisena malliheppana. Meidän "ongelmana" oli se, että Masa haluaa mielellään olla hyvin lähellä ihmistä ja hakea turvaa ihmisestä. Tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta mielestäni hevosen pitää pystyä seisomaan siellä missä ihminen käskee. Tämä ongelma näkyy meillä myös juoksutuksessa, koska Masan on hyvin vaikea mennä luotani pois. Muuten hän on kuulolla ihan valtavan hyvin ja seuraa kaikkia liikkeitä tarkkaan. Koska Masa on hyvin herkkä, hän paineistuu helposti liian paljon eli en ole kunnolla löytänyt tasapainoa siihen millaisella paineella minun pitäisi hänen kanssaan toimia. 

Masa esitti heti alusta saakka sen ikävämmän puolensa eli nypläsi koko ajan turvallaan namien toivossa. Ihan näin paha hän ei ole ollut aikoihin, mutta ehkä jotenkin tuo tilanne, kun ihmisiä oli paljon ympärillä osaltaan vaikutti häneen. Tajusin itsekin (tosin vasta kun kouluttaja puuttui asiaan), että minä tosiaan en käske Masaa tosissani pois nypläämästä vaan teen enemmänkin koko ajan sellaista pientä "älä nyt viitsi" -tyyppistä kieltämistä. Kati käski heti puuttumaan kunnolla ja kaksi kertaa se vaati, kun Masa vielä kyseenalaisti. Sen jälkeen riitti pelkän sormen nostaminen. Eli tarkkuutta taas lisää perusjuttuihin :)

Perusongelmaamme Kati neuvoi, että minun pitää vain olla tiukempi siinä(kin) ja vaatia Masa tietyn matkan päähän. Ja heti kun hän on siellä, nollata tilanne ja päästää riimunnaru löysälle kiitokseksi. Hevoseen ei kuulu kohdistua painetta yhtään, kun hän tekee oikein. Lopuksi Kati huomasi myös, että teen helposti sen poistavan liikkeen kädelläni, vaikka minun pitäisi pitää käsi matalalla ja oman vartaloni lähellä. En siis saa "ruokkia" sitä, että Masa on minussa kiinni. 

Juoksutuksessa pitää olla erittäin tarkkana siitä missä itse on hevoseen nähden eikä minulla olleita ongelmia ollut Katilla. Eli hyvin paljon johtuu minun kokemattomuudestani ja siitä, että en ole vielä kovin sinut omasta elekielestäni hepan kanssa. 

Kati muistutti, että kaikista tärkeintä on pitää hevosen niska pehmeänä. Kun niska on pehmeänä, pysyy hevonen kokonaisuudessaan pehmeänä. Ja kun hevonen pysyy pehmeänä maastakäsin, pysyy se helpommin pehmeänä myös ratsastaessa. Illalla vielä mietin asiaa tarkemmin ja tosiaankin suurin osa meidän nykyisistä ongelmista ratsastuksessa ovat sitä, ettei Masa ole ihan niin rento kuin pitäisi. Miettiessäni hoksasin myös, että Masa ei ole nyt lähiaikoina ollut niin rento kanssani maastakäsin vaan hän helposti käyttää päätään myös minun hallitsemiseen ja sitä kautta ei ole rento niskastaan. Tätä on aika hankala selittää, mutta toivottavasti itse muistan näitä myöhemmin lukiessani mitä ajoin takaa :) 

Kati sanoi, että tämän perusteella hän kohtelisi Masaa nelivuotiaana, mikä kuulosti mukavalta; että joku ammattilainenkin kokee hepan yhtä raakana kuin minä. Ja hän myös muistutti, että Masa on todella herkkä ja minun pitäisi tehdä kaikkeni pitääkseni hänet noin herkkänä. Niinhän minä koitankin! Hän myös onneksi sanoi, että luonteeltaan Masa on kuitenkin erittäin nyörä ja että olen selvästi tehnyt asioita hänen kanssaan oikein. Tämän tyyppisen hevosen kanssa voi hyvin helposti päästä todellisiin ongelmiin, jos hepalta vaatii liikaa ja liian voimalla.