Hankalaa vääntöä

Kyllä eilen oli taas kaikkea muuta kuin rentouttava ratsastus :) Menin tallille toiveikkaana, että kenttä olisi ihan kokonaan sula ja pääsisin harjoittelemaan laukkaa enemmän. Siitä on taas jo aikaa, kun olemme viimeksi laukkailleet kunnolla kentällä. Maastossa pääsimme kiskaisemaan kevään ensimmäiset laukat hiekkatiellä maanantaina ja se oli hauskaa! Masa oli ihan pihalla, että miksi tämä maa on nyt väärän värinen ja ilmeisesti väärän tuntuinenkin, kun askellus oli melkoisen lennokasta. Otto puolestaan pukitteli innolla pukkisarjoja :) Siitä olen ihan supertyytyväinen, että meidän ponit osaavat käyttäytyä hyvin, vaikka olivatkin ihmeissään ja pörheinä!

Kenttä on jo suurimmaksi osaksi sula, mutta ei ihan kokonaan ja samaan aikaan ratsastamassa oli useampi ratsukko, joten menin paljon käyntiä ja taivuttelua. Masa vaikutti ihan kivalta, oli melko rento ja pehmeä, mutta ehkä aavistuksen hitaampi kuin normaalisti. Suunnittelin tekeväni laukkaa pääty-ympyrällä siinä sulaneessa päässä ja vasempaan kierrokseen se onnistuikin ihan hyvin. Oikea kierros taas meni tuttuun tapaan hankalasti. Masa kyllä nosti laukan kivasti ja meni ensimmäiset kaksi kulmaa hyvin, joskin lapa sisällä, mutta viimeisessä kriittisessä kulmassa saimme taas saman vanhan tappelun aikaiseksi; Masa liirasi ja punki. Hän oli selvästi taas sitä mieltä, että nyt pitäisi kurvata takaisin talliin ja lopettaa tämmöinen pelleily. Luotin itseeni, että kyllä me vielä käännytään vaan eipäs käännytty. Lumikasa oli sulanut jo sen verran, että Masa näki tilaisuutensa tulleen ja kurvasi pois kentältä! Olin ensin hiukan hämmentynyt; mites tässä nyt näin kävi? Ja sitten tulistuin; perkeleen poni ei kyllä päätä milloin kentältä lähdetään!

Niinpä palasimme kentälle, otin kunnon tuntuman ja vaadin ponin liikkumaan reippaasti eteenpäin. Myötäsin aina erityisen kunnolla, kun hän antoi periksi ja muuten pidin normaalia tiukemman tuntuman ja vaatimustason. Puolikkaan kierroksen jälkeen Masa rentoutui ja antoi periksi, jolloin kokeilin laukkaakin uudelleen ja uudelleen. Kun sain suht tyydyttävän laukan kurvissa kahteen kertaan peräkkäin suuntasimme loppukäynneille metsään pitkin ohjin.

Vaikka ratsastus ei todellakaan ollut tällä kerta kiva, olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen. Nykyään pystyn paineistamaan Masaa jo melkoisen paljon (siis pitämään tuntumaa ja vaatimaan) ilman, että hän menettää oikeasti hermonsa. Vaikka keskustelu oli aika totinen, oli Masa lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen ja päristeli. Nyt me kävimme sellaisen positiivisen tahtojen taistelun, jonka minä voitin :)

Tänään ratsastus meni ihan hyvin, vaikka laukkaa emme kokeilleetkaan. Kentällä oli taas muita :) Ensi kerralla koitan päästä ratsastamaan ihan yksin!