Sittenkin mahtavaa!

Kamalat menkkakivut ja lumimyräkkä; motivaatio ratsastukseen ei ollut kovin korkealla ja varoittelin tyttöä jo, että hän joutuu ehkä hoitamaan valmennuksen Masankin kanssa tällä kertaa. Laitoin kuitenkin Masan kuntoon ja lupasin hoitaa alkuverkkaa sillä välin, kun tyttö vielä ratsasti omassa ryhmässään. Ratsastus ei kuitenkaan tuntunut ihan kamalalta, joten päätin koittaa. Ja onneksi koitin!

Masa oli alusta asti kiva. Hän oli hiukan hätäinen ongelmakohdissa, mutta Hannan neuvoilla osasin keskittyä juuri oikeisiin asioihin ja sain Masan rentoutumaan nopeasti. Tällä kertaa huomasin, että olin vasemmalla kädellä hitaampi, vaikka meillä on ollut ongelmia oikean puolen kanssa. Nooh, kaippa meillä pian sujuu se oikea hyvin, niin saadaan sitten jumiin vasen ;)

Teimme taas pääasiassa niitä tuttuja kiemurteluja, ensin käynnissä ja pysähdyksillä. Pysähdykset otettiin nyt suurimmaksi osaksi kaarteissa ja se rentoutti Masaa todella paljon. En ole edes hoksannut kokeilla sitä aiemmin! Sitten tehtiin lisäksi ravivoltti, jotka onnistuivat ihan ok, sillä viime aikojen taivuttelut ovat auttaneet notkeuden kanssa. Pian tehtiin kiemurteluakin ravissa, mutta mukaan otettiin lyhyitä käyntisiirtymisiä. Siitä siirryttiin kokonaan raviin ja mukaan otettiin laukkavoltteja. Nämä meinasi ensin hirvittää ja ensimmäisissä oli lähellä törmäys mukana olleen ratsukon kanssa. Hanna neuvoi muita pysymään poissa meidän tieltä :) Sain laukan nousemaan vasempaan hyvin ja Masan laukkaamaan melko pientäkin volttia. Sitten Masa alkoi ennakoimaan, kiihdyttelemään ja jännittymään. Neuvoilla taas saatiin tilanne nollattua ja otin hetkittäin mukaan käyntikiemurteluja ennen oikeata laukkaa. Oikea laukkakin nousi hienosti! Voltti lähti vain kasvamaan heti ja tuttu liiraaminenkin alkoi. Hanna huomasi, että olen ikäänkuin opettanut Masan olemaan reagoimatta pohkeeseen, kun teen laukassa puolipidätteen, joten vaikka pidätin, piti käyttää raippaa ettei eteenpäin meneminen hiivu. Pidätteen tarkoituksena oli vain saada Masa kuulolle ja kääntymään, pitää heppa oikeasti pohkeen ja ohjan välissä. Aika helpolla oikeassakin laukassa onnistui kaksi volttia, ja vielä siinä pahassa kulmassa. Ja Masa oli ihanan kevyt! Niinpä kun siirsin laukasta pois ja kiitin Hanna sanoi, että hänen mielestään nyt olisi hyvä hetki kiittää oikein kunnolla, joten hyppäsin pois selästä, nostin jalustimet, löysäsin satulavyön ja Masa pääsi loppukäynteihin talutuksessa. Kyllä oli poni tyytyväinen, samoin kuin ratsastaja!