torstai 31. tammikuuta 2013

Hyvä ratsastus, parempi mieli

Vaikka aamulla kurkkua kivisti ja päivä meni nuutuneena, muuttui mieli kun pääsin tallille. Suunnitelmissa oli vain hiukan kävellä ja katsoa miten Masa reagoi, niinpä laitoin hepan kuntoon ja hyppäsin selkään. Annoin kevyesti pohkeita ja Masa käveli pitkin ohjin kentälle ja päristeli! Ihanaa!! Kävelin ensin pitkin ohjin muutaman kierroksen, otin ohjat tuntumalle ja Masa hakeutui heti pehmeästi kuolaimelle. Ei ollut toki ihan täydellinen, mutta paras pitkiin aikoihin. Ravasin hiukan ja ravi oli oikein rentoa ja lennokasta. Parhainta oli, että Masa päristeli tyytyväisenä melkein koko ajan. En viitsinyt tehdä paljon vaan kävelin aika nopeasti pienen lenkin "maastossa" ja palasimme talliin. Kyllä tuli hyvä mieli!

Olen nyt muutaman kerran venytellyt Masaa pienen namin kanssa ja voi että, kun se on hauskaa! Masa koittaa käännellä itseensä vaikka minkälaisiin asentoihin, jotta saisi herkun :) 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Laukkatreeniä

Viime perjantain porukkamaastoilusta innostuneena päätin ottaa sunnuntain maastoon enemmän laukkatreeniä, joka siis meillä tarkoittaa vain laukkaamista eteenpäin. Tarkoituksena oli kyllä hakea hiukan kootumpaa laukkaa, sillä porukalla mennessä hoksasin, että meidän pojat saavat normaalisti maastossa kaahottaa aika kovaa eikä ole ihme, että Masalla on ollut haasteita laukata kentällä. Eihän sillä ole vieläkään tarvittavia lihaksia!

Ensin oli tarkoituksena mennä Oton perässä, jotta Masa voisi oikeasti mennä rauhallisempaa laukkaa, mutta ei siitä tullut mitään; Otto on vain liian hidas ja Masalla liian kova kilpailuvietti. Niinpä vaihdomme Masan eteen ja koitin himmailla puolipidätteillä laukan tahtia rauhallisemmaksi ja onnistuinkin siinä joten kuten. Viime hieronnan jälkeen, kun oikea lapa saatiin auki, on oikea laukka ollut aivan mielettömän hyvää, mutta nyt vasen on hankalampaa, sellaista kulmikasta. Oikeaa laukkaa pystyn myös kokoamaan paremmin, kun taas vasemmassa Masa siirtyy helpommin raviin. Pidemmän laukkaamisen jälkeen koitin myös nostoja käynnistä ja ne nousivat tosi hienosti, tosin taas noston jälkeen Masa lähti kaahaamaan täysillä ja oli aika vahva edestä.

Nyt enemmän laukanneena täytyy kyllä sanoa, että on tuolla hepalla vaan hieno laukka! Siinä on aivan eri tavalla räjähtävää voimaa kuin kenellekään hevosella, jolla olen aiemmin ratsastanut. Laukka nousee selkeästi ylöspäin ja on kunnolla pyörivää. Pitäisi vaan saada lihaskunto sellaiseksi, että laukkaaminen onnistuisi myös kootumpana... Mutta eiköhän se sieltä tule!

Olen tässä pohtinut paljon Masan oloa, sillä vaikka olen selvästi huomannut pojassa "murrosikää", on tuossa haasteellisuudessa jotain muutakin. Yksi ruokintaan liittyvä teksti sai minut miettimään. Liika valkuainen saattaa joillain hevosilla, jotka tuottavat vähemmän amylaasia aiheuttaa glykogeenivarastojen ylitäyttymistä, joka puolestaan saa lihakset maitohapoille. Ja koska Masa vaikuttaisi olevan herkkä valkuaiselle, voisi tuossa olla yksi syy ongelmiin. Ei varmasti tee mieli koittaa uusia ja hiukan vaikeitakin asioita, jos lihakset ovat jo valmiiksi jumissa. Tuo sama syy aiheuttaa joillain hevosilla ähkyherkkyyttä ja Otto tuntui kuuluvan juuri tähän ryhmään. Taitavat nuo pikkuiset suomenhevoset olla aika hyviä rehunkäyttäjiä :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Elämäni hevonen

Nyt tuli ihan todellinen haaste, en todellakaan ole runoilija!
Kiitos haastavasta haasteesta kuuluu Amalialle :)

Pullea poniruuna laukkasi kohti,
sydän hypähti.
Tuon minä haluan; myytkö?

Mies pohti;
ei, en tuota,
Masa kuuluu tänne.

Ja kuitenkin, 
viikon päästä käveli 
ruuna vapisevin askelin 
siltaa pitkin
ja muutti uuteen kotiin.

Ei haittaa vaikkei osata,
yhdessä harjoitellaan
ja nautitaan.

Sillä tärkeintä ei ole päämäärä
vaan yhdessä kuljettu matka. 

Runoilemaan omasta hevosestaan haastan seuraavat blogit:
Sannan
Gidranin
Hannan
Tyylilaji ja merkkimäärä on vapaa.

Jotkut teistä saattavat muistaa, kun Masa tuli meille ja kuinka jo silloin mainitsin, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Se tosiaan oli! Kaipasin elämääni mukavaa maastoheppaa (ja haaveilin puoliverisestä kouluratsusta), jotta pääsisin tytön kanssa yhdessä ratsastamaan, mutta en tainnut silti olla tosissani ostamassa hevosta. Jostain syystä tuli vahva tunne, että meille tarjottu tamma pitää nähdä. Ja kun tyttö ratsasti tammalla, laukkasi pieni ja pullea ruuna paikalle, kuin sanoen, että minun pitää päästä hommiin. Enkä enää nähnyt muuta kuin sen veikeän ilmeen silmissä; tuo on minun hevonen!

Masa ei ollut myynnissä, mutta saimme kuitenkin kokeilla ratsastaa myös hänellä. Ruuna ei oikeastaan osannut mitään enkä kokeillut käynnin lisäksi kuin muutaman askeleen ravia, laukkaa emme edes yrittäneet. Mutta silti selässä tuntui siltä, että juuri tätä varten olen opetellut ratsastamaan. Juuri tämän tunteen vuoksi.

Pyysin kasvattajaa miettimään hintaa, jos haluaisi sittenkin myydä Masan. Olin onnesta sekaisin, kun sain tekstiviestissä myöntävän vastauksen ja hinnan, johon minulla oli varaa. Mietin silti onko minusta ottamaan vastuulleni kolmatta hevosta, ja vielä sellaista hevosta, joka ei osaa käytännössä mitään. Toisaalta luotan aina enemmän tunteeseen kuin järkeen, joten lopulta päätös ei ollut edes hankala. Etenkään, kun huomasin sukupostista, että olemme syntyneet samana päivänä elokuun alussa. Ja kun sain tietää, että Masa on juuri se Masa, joka oli nelivuotiskesänään kaverini tallilla peruskoulutuksessa ja jota jo silloin ihastelin. Vaikka kaverini silloin kehui ruunan luonnetta ja oppimiskykyä, päätin luottaa järkeen. Eihän vasta ratsatuksen aloittanut voi hankkia itselleen vasta ratsastuksen aloittanutta ratsua.
Onneksi elämällä on joskus omat suunnitelmansa ja meidän tiet kohtasivat sittenkin!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Pikapäivitys

Eilen saatiin kengät! Laitettiin sitten samalla kaikkiin jalkoihin uudet popot, kyllä nyt kelpaa taas tepastella :) Kengittäjä sanoi, että kaviot ovat hyvässä kunnossa eikä ollut kovin huolissaan kavionivelestä, kun lämpöily ei ole ollut kovin säännöllistä eikä Masa näytä niitä aristavan yhtään. On kuulemma aika yleistä nuorilla hevosilla, joilla on paino enemmän etupäällä eikä tuo Masan rakennekaan asiaa paljon helpota. Eiköhän se siitä!
Rakas bulldog
Tänään suuntasimme porukalla maastoon ja olipas outoa, kun ei tullut pitkästä aikaa yhtään kylmä :) Mentiin rauhassa käyntiä ja ravia laukkasuoralle ja päästelimme hillittyä ja hallittua laukkaa siellä. Muut mukana olleet hepat ovat jo vanhoja konkareita ja Masalla oli hiukan haastetta mennä laukkaa hitaammassa temmossa, olisi mennyt kovin mielellään ihan täpöö. Pitääkin ottaa tuota harjoitteluun mukaan enemmän maastossa, nyt ollaan aikalailla vaan päästelty siinä temmossa, kun hevoset ovat halunneet mennä. 

Ihanaa oli mennä, kun Masalla oli ihan eri tavalla menohaluja kuin viime kertoina, vaikka kävimme kyllä keskustelun liikkeellelähdön kanssa; Masa olisi halunnut lähteä ihan vastakkaiseen suuntaan eli autotielle kävelemään. Taisi jo parin päivän vapaa auttaa, mutta pidän silti ratsastuksen lähiaikoina tosi rentona eikä mennä kentälle. Sinne mennään vasta sitten, kun Masa näyttää itse haluavan (jollei siinä kestä kuukausia).

Tallissa huomasin, että selässä oli pari pientä valkuaispattia ja kun tuo Masan energisyys on ollut viime aikoina aika melkoista, taitaa hän saada liikaa valkuaista. Jätetään nyt kaura pois ja laitetaan mysliä tilalle, toivottavasti se auttaa. Muuten Masa saisi olla pelkällä heinällä, kun vaikuttaa olevan hyvä rehunkäyttäjä, mutta lihakset pitäisi saada kasvamaan ja ennen kuin kaura lisättiin ruokavalioon, oli Masa etenkin pidemmillä (silloin silti alle tunnin) maastolenkeillä tosi poikki. Mielenkiintoista nyt nähdä miten mysli vaikuttaa, vaikka tuskin muutosta kovin nopeasti näkyy. 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Takapakkia

Olen tässä jo nyt muutaman päivän aloittanut kirjoittaa, mutta sitten aina pyyhkinyt tekstin pois. Meillä on ollut jo pari viikkoa hiukan hankalaa Masan kanssa enkä ole ihan varma kuinka tästä eteenpäin. Tänään tosin tallille päästessäni huomasin, että Masa oli huolehtinut akuutimmasta; jälleen etukenkä irti ja vuohisessa haava. Suunniteltu maastoretki jäi siis tekemättä ja päätin vain rapsutella ja hoitaa poikaa kuntoon. Kengittäjä on jo hätyytetty, saas nähdä milloin ehtii tulla...

Mutta siis, ongelmia on ollut. Ei mitään hirvittävän suurta, mutta sellaista pientä, joka ei mielestäni ole normaalia. Ratsastus on ollut haasteellista, en saa Masaa rentoutumaan ja hakeutumaan pehmeästi kuolaimelle enkä onnistu saamaan liikettä rungon läpi rennosti. Eihän tuo nyt mikään itsestäänselvyys ole ollut aiemminkaan, mutta nyt en ole onnistunut edes hetkittäin. Juuri kun hehkuttelin itsekseni kuinka ihana Masa on mennä kolmipalalla, muuttui hän kuin päivässä kuolainta pakoilevaksi. Jännittelyn lisäksi Masa on myös alkanut protestoida voimakkaammin kääntyilemällä ja hyppimällä (ei kunnon pukkeja, mutta sellaista nytkimistä). Jotkut ovat sanoneet, että nuori hevonen vain hakee niitä rajojaan ja kyseenalaistaa mitä pitää tehdä. Toisaalta taas Masa on perusluonteeltaan nyörä ja aiemmin aina todella innokkaasti lähdössä töihin, ainakin maastoilemaan. Nyt sekin on ollut jotenkin eri tavalla nihkeätä.

Kavionivelet ovat olleet välillä hiukan lämpöiset, mutta ei aristavat eikä Masa onnu. Leikkasin muuten tänään klipperillä vuohiskarvat kavionivelen kohdalta pois, nyt pitäisi ulkoilman kylmätä nivelet. Jos tämä ei tehoa, koitan voimakkaampia aineita. Klippaus meni hienosti, kun annoin Masan ensin tutustua klipperiin rauhassa ja pidin sitä käynnissä hetken aikaa ennen kuin siirryin jalkojen kimppuun.

Kuin sattumalta löysin tänään mielenkiintoisen artikkelin nuoren hevosen koulutuksesta, josta vapaasti suomennettuna: "kun hankit täydellisen nuoren hevosen, hän kertoo sinulle kuinka nopeasti voitte edetä". Samassa artikkelissa myös "he eivät kieltäydy tehdäkseen kiusaa, he kieltäytyvät tai hangoittelevat vastaan kun jokin on epämiellyttävää tai he eivät ymmärrä".

Koska eilinen ratsastus kentällä meni taas penkin alle enkä edes vaatinut muuta kuin eteenpäin menemistä, olen alkanut kääntyä siihen, että Masalla on kipuja (tai jumeja) jossain eikä kyseessä ole tahtojen taisto. Voi kunpa hevoset osaisivat puhua!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Hankitreeniä ja kuvia

Tänään oltiin pitkällä maastoreissulla, onneksi kotiin ehdimme juuri ennen lumimyräkkää. Viime päivinä täällä on ollut reilusti pakkasta, mutta tänään lämpötila nousi noin kymmeneen, joten suuntasimme heti maastoon. Ehkä pakkasista johtuen, tai sitten jostain ihan muusta, pojat olivat huomattavasti normaalia säpsympiä eivätkä olisi halunneet mennä mihinkään. Koko ajan koittivat käyttää tilaisuuden hyväksi ja kääntyä kotiin. Kävelimme reippaasti noin nelisen kilometriä kunnes pääsimme laukkailemaan lumihankeen. Löysimme metsästä oikein mukavan tien, jota ei ole aurattu koko talvena. Lunta oli juuri sopivasti; ei liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että jalkoja joutui nostelemaan kunnolla. Tässä pojat jo hiukan innostuivat ja Ottokin pukitteli ihan kunnolla. Nykyään nousee pylly!

Masan kunto on kohonnut ihan valtavasti, sillä vaikka reissu oli aika rankka ja Masa oli hengästynyt kunnolla aina laukkapätkän jälkeen, hengitys palautui tosi nopeasti. Eikä tullut kunnolla hiki :) Loppumatkasta Masa ei kyllä astunut ihan tasaisesti takajaloilla ja vaikka tyttö sanoi ettei huomaa mitään eroa, nousin kuitenkin selästä ja talutin Masan metsän läpi kotiin. On tuo vaan niin ihana taluttaa, kun seuraa niin kiltisti ja rauhassa minua *sydän*. Niin ja ne jalat olivat tallilla ihan kunnossa eli ehkä vain lihakset olivat väsyneet... Pitää seurata...

Tässä kuvia ja pieni videon pätkä meidän normaalista iltaratsastuksesta, meillä on hiukan eri käsitys siitä milloin pitäisi lähteä kentältä :)
Sateesta märkä, innokas ratsu

Penakin pääsee välillä koulutreeniin

Hohhoijaa!!

Otto söpöilee

torstai 17. tammikuuta 2013

Tsemppiä!

Ehdin eilen vihdoin ratsastamaan, viime päivät ovat olleet melko täynnä kaikenlaista ja Masa on saanut lomailla. Koska viime kerrat ovat olleet ratsastuksellisesti aika hankalia, ajattelin keskittyä vain saamaan Masan liikkumaan rennosti jännittämättä. Lisähaasteita ajattelin tulevan pimeästä, Masa ei ole vielä koskaan ollut kovin rento pimeällä ratsastettuna. Ongelmia ei ole, jos menemme pitkin ohjin, mutta jos haluan ottaa pienenkin tuntuman suuhun alkaa jännittyminen.

Rakas
Tallille mentäessä huomasin ilokseni, että (ilmeisesti) yrteistä johtuva ihottuma oli hiukan laantunut ja ehkä pieni tauko oli tehnyt muutenkin hyvää; hän näytti iloiselta kun saavuin. Kirjoittelen muuten noista yrteistä pientä updatea tässä lähiaikoina. Oikea etukavio oli hiukan lämmin, ei huolestuttavasti, mutta kuitenkin. Kaikki ei taida siinä jalassa olla ihan kunnossa :( Venyttelin, heiluttelin ja taputtelin oikeata lapaa, jotta lihaksisto rentoutuisi paremmin ja jotenkin tuntui, että Masa nautti siitä. Tykkäsi myös, kun hiukan rapsuttelin vaihtuvaa karvaa. Kesä tulee sittenkin!

Tuttuun tapaan ongelmia ei ollut pitkin ohjin mennessä, mutta heti tuntumaa hakiessa poika jännittyi. Päätin kuitenkin pitää kiinni siitä etukäteissuunnitelmasta, että pääjuttuna on tänään rentous, joten löysäsin tuntumaa, otin sen uudelleen kevyesti ja samalla ratsastin istunnalla kiemuraa. Koitin hakea sitä pistettä tuntumassa minkä Masa hyväksyy jännittymättä ja kun sen löysin kehuin ihan kamalasti. Samalla mietin istuntaani oikein rennoksi, että ikään kuin valun hevosen selkää pitkin rentona. Pikkuhiljaa Masa alkoi uskaltaa liikkua paremmin, hakeutua tuntumalle ja päristeli, vaikkei ollut niin rento kuin tavallisesti valoisalla. Hetkittäin käynti meni todella hienosti, tunsin kuinka siinä oli mukana koko vartalo rentona, mutta jäntevänä.

Hoksasin, että tämän hevosen kanssa pitää olla todella tarkkana siitä kuinka paljon sitä paineistaa ja käyttää istuntaa huomattavasti enemmän kuin käsiä tai jalkoja. Huomasin myös, että mitä enemmän kehun, sitä enemmän Masa alkaa ikään kuin luottaa itseensä ja rentoutuu sitä kautta. En tiedä sitten ärsyttääkö muita minun kanssa ratsastavia, mutta käytän aika paljon ääntä: matalalla äänellä "hyyyvä, just noin". Toisaalta, jos ärsyttää niin ei kannata tulla minun kanssa samaan aikaan kentälle, meille tyyli tuntuu sopivan :)

Taitaa tuo minun älykköheppani olla melko herkkis ja tarkka siitä, että hän itse hyötyy jotenkin ponnisteluistaan ja hän tarvitsee paljon tsemppausta: kyllä sä osaat! Suitsien laittamisessa kiteytyy aika hienosti Masan ajatusmaailma; kaverini koitti silloin ratsastaessaan laittaa suitset perinteiseen tapaan eli vain laittaa ne laskemalla päätä alaspäin kädellä. Masa kauhistui ja käänsi pyllyn, nosti päätään ja muutenkin jumpitteli. Kun minä taas menen karsinaan makupalan kanssa, laskee Masa päänsä, ottaa itse kuolaimet suuhunsa ja odottaa makupalaansa. Yhtä hienosti ei toimi minullakaan ilman makupalaa :)