Tsemppiä!

Ehdin eilen vihdoin ratsastamaan, viime päivät ovat olleet melko täynnä kaikenlaista ja Masa on saanut lomailla. Koska viime kerrat ovat olleet ratsastuksellisesti aika hankalia, ajattelin keskittyä vain saamaan Masan liikkumaan rennosti jännittämättä. Lisähaasteita ajattelin tulevan pimeästä, Masa ei ole vielä koskaan ollut kovin rento pimeällä ratsastettuna. Ongelmia ei ole, jos menemme pitkin ohjin, mutta jos haluan ottaa pienenkin tuntuman suuhun alkaa jännittyminen.

Rakas

Tallille mentäessä huomasin ilokseni, että (ilmeisesti) yrteistä johtuva ihottuma oli hiukan laantunut ja ehkä pieni tauko oli tehnyt muutenkin hyvää; hän näytti iloiselta kun saavuin. Kirjoittelen muuten noista yrteistä pientä updatea tässä lähiaikoina. Oikea etukavio oli hiukan lämmin, ei huolestuttavasti, mutta kuitenkin. Kaikki ei taida siinä jalassa olla ihan kunnossa :( Venyttelin, heiluttelin ja taputtelin oikeata lapaa, jotta lihaksisto rentoutuisi paremmin ja jotenkin tuntui, että Masa nautti siitä. Tykkäsi myös, kun hiukan rapsuttelin vaihtuvaa karvaa. Kesä tulee sittenkin!

Tuttuun tapaan ongelmia ei ollut pitkin ohjin mennessä, mutta heti tuntumaa hakiessa poika jännittyi. Päätin kuitenkin pitää kiinni siitä etukäteissuunnitelmasta, että pääjuttuna on tänään rentous, joten löysäsin tuntumaa, otin sen uudelleen kevyesti ja samalla ratsastin istunnalla kiemuraa. Koitin hakea sitä pistettä tuntumassa minkä Masa hyväksyy jännittymättä ja kun sen löysin kehuin ihan kamalasti. Samalla mietin istuntaani oikein rennoksi, että ikään kuin valun hevosen selkää pitkin rentona. Pikkuhiljaa Masa alkoi uskaltaa liikkua paremmin, hakeutua tuntumalle ja päristeli, vaikkei ollut niin rento kuin tavallisesti valoisalla. Hetkittäin käynti meni todella hienosti, tunsin kuinka siinä oli mukana koko vartalo rentona, mutta jäntevänä.

Hoksasin, että tämän hevosen kanssa pitää olla todella tarkkana siitä kuinka paljon sitä paineistaa ja käyttää istuntaa huomattavasti enemmän kuin käsiä tai jalkoja. Huomasin myös, että mitä enemmän kehun, sitä enemmän Masa alkaa ikään kuin luottaa itseensä ja rentoutuu sitä kautta. En tiedä sitten ärsyttääkö muita minun kanssa ratsastavia, mutta käytän aika paljon ääntä: matalalla äänellä "hyyyvä, just noin". Toisaalta, jos ärsyttää niin ei kannata tulla minun kanssa samaan aikaan kentälle, meille tyyli tuntuu sopivan :)

Taitaa tuo minun älykköheppani olla melko herkkis ja tarkka siitä, että hän itse hyötyy jotenkin ponnisteluistaan ja hän tarvitsee paljon tsemppausta: kyllä sä osaat! Suitsien laittamisessa kiteytyy aika hienosti Masan ajatusmaailma; kaverini koitti silloin ratsastaessaan laittaa suitset perinteiseen tapaan eli vain laittaa ne laskemalla päätä alaspäin kädellä. Masa kauhistui ja käänsi pyllyn, nosti päätään ja muutenkin jumpitteli. Kun minä taas menen karsinaan makupalan kanssa, laskee Masa päänsä, ottaa itse kuolaimet suuhunsa ja odottaa makupalaansa. Yhtä hienosti ei toimi minullakaan ilman makupalaa :)