Viime perjantain porukkamaastoilusta innostuneena päätin ottaa sunnuntain maastoon enemmän laukkatreeniä, joka siis meillä tarkoittaa vain laukkaamista eteenpäin. Tarkoituksena oli kyllä hakea hiukan kootumpaa laukkaa, sillä porukalla mennessä hoksasin, että meidän pojat saavat normaalisti maastossa kaahottaa aika kovaa eikä ole ihme, että Masalla on ollut haasteita laukata kentällä. Eihän sillä ole vieläkään tarvittavia lihaksia!
Ensin oli tarkoituksena mennä Oton perässä, jotta Masa voisi oikeasti mennä rauhallisempaa laukkaa, mutta ei siitä tullut mitään; Otto on vain liian hidas ja Masalla liian kova kilpailuvietti. Niinpä vaihdomme Masan eteen ja koitin himmailla puolipidätteillä laukan tahtia rauhallisemmaksi ja onnistuinkin siinä joten kuten. Viime hieronnan jälkeen, kun oikea lapa saatiin auki, on oikea laukka ollut aivan mielettömän hyvää, mutta nyt vasen on hankalampaa, sellaista kulmikasta. Oikeaa laukkaa pystyn myös kokoamaan paremmin, kun taas vasemmassa Masa siirtyy helpommin raviin. Pidemmän laukkaamisen jälkeen koitin myös nostoja käynnistä ja ne nousivat tosi hienosti, tosin taas noston jälkeen Masa lähti kaahaamaan täysillä ja oli aika vahva edestä.
Nyt enemmän laukanneena täytyy kyllä sanoa, että on tuolla hepalla vaan hieno laukka! Siinä on aivan eri tavalla räjähtävää voimaa kuin kenellekään hevosella, jolla olen aiemmin ratsastanut. Laukka nousee selkeästi ylöspäin ja on kunnolla pyörivää. Pitäisi vaan saada lihaskunto sellaiseksi, että laukkaaminen onnistuisi myös kootumpana... Mutta eiköhän se sieltä tule!
Olen tässä pohtinut paljon Masan oloa, sillä vaikka olen selvästi huomannut pojassa "murrosikää", on tuossa haasteellisuudessa jotain muutakin. Yksi ruokintaan liittyvä teksti sai minut miettimään. Liika valkuainen saattaa joillain hevosilla, jotka tuottavat vähemmän amylaasia aiheuttaa glykogeenivarastojen ylitäyttymistä, joka puolestaan saa lihakset maitohapoille. Ja koska Masa vaikuttaisi olevan herkkä valkuaiselle, voisi tuossa olla yksi syy ongelmiin. Ei varmasti tee mieli koittaa uusia ja hiukan vaikeitakin asioita, jos lihakset ovat jo valmiiksi jumissa. Tuo sama syy aiheuttaa joillain hevosilla ähkyherkkyyttä ja Otto tuntui kuuluvan juuri tähän ryhmään. Taitavat nuo pikkuiset suomenhevoset olla aika hyviä rehunkäyttäjiä :)
Olenkin itse aina sanonut,että pienhevoset ovat ns,köyhän naisen hevosia :) Meidän Solinalle näytän ruuat nurkantakaa ja sillä se pärjää hyvin :D
VastaaPoistaMasa velipoika,Pikku-Paavo on myös melko väsähtävää sorttia.Sitä ei auta vääntää kentälläkään kauan.Väsymys on siellä korvienvälissä,ja pari päivää taas huilia,niin sisäistää asioita uudella innolla ja vanhat on muhinut,aivankuin niitä olisi harjoiteltu pitkään :)
Olen huomannut ettei kaikki hevoset tosiaankaan ole samanlaisia. Itse me tiedetään,mitä heppamme tarvitsee...se painostus tulee ulkopuolelta,joka saa meidät prässäämään kavereitamme aivan liikaa...väsymykseen asti,joka ilmenee sitten kiukutteluina ym,
Näyttää kyllä toimivan hyvin heinäruokinta! Masa saa nyt yrtit ja kivennäiset desin mysliä kanssa ja on ollut reippaampi kuin aikoihin :)
PoistaMasa on kans sellainen fiksu poika, oppii uudet asiat tosi nopeasti ja varmaankin siitä syystä ei jaksa keskittyä kovin kauan samoihin juttuihin. Koska en halua sellaista hevosta, joka on "automaatti", pyrin ylläpitämään tuon ihana ominaisuuden, jota jotkut voisivat junttimaisuudeksikin sanoa. Tykkään siis siitä, että hevonen myös näyttää tunteensa :)