Maanantaina luistin töistä aikaisin ja suuntasin tallille tarkoituksena ratsastaa Pena ennen kengitystä. Lähdin hyvissä ajoin, mutta kas kummaa, tallilla vierähtikin hiukan kauemmin ja ratsastus oli lopulta aika pikainen pyrähdys. Mutta ratsastus kuitenkin ja vielä ihan ensimmäinen yksin!
Kaikki meni oikein mallikkaasti, vaikka selkään noustessa tuli mieleen, että olisi varmaankin kannattanut testata sitä yksin ennen ostoa :) Pena on nimittäin aika korkea tälläiselle tappijalalle eikä hänellä ole juurikaan harjaa, josta ottaa tukea. Pääsin kuin pääsinkin selkään ja uskon vakaasti siihen(kin) tulevan rutiinia ajan kanssa. Pena säikähti jotain maneesin nurkassa, kun olin pidentämässä jalustinhihnaa ja teki sivuttaisyöksyn. Onneksi myyjä oli puhunut totta, Penan liikkeet eivät missään nimessä ole sähäkäimmästä päästä eli selässä pysyin hyvin, myös ilman jalustinta. Koska rutiini ratsastuksesta vielä puuttuu, keskityin enemmänkin hinkkaamaan säätöjä käynnissä ja ravissa ja ajoittain Pena menikin tosi hienosti peräänannossa kaula kaarella. Ihana tunne, kun alku on mennyt näin huippuhyvin, että voikin tämä tuntua oikealta valinnalta!
Ajankäytön olin arvioinut tosi väärin eli juuri kun olimme kummatkin lämmenneet piti lähteä takaisin tallia kohti kengitykseen. Matkalla tallille pääsin testaamaan luottamusta minun johtajuuteeni hepan kanssa, kun ensin maneesin lähellä tippui lunta katolta (kauhistus!), jonka jälkeen tuulessa lepatti yksi muovi (vielä suurempi kauhistus!) ja tien ylityksessä autot pitivät kovaa ääntä. Pientä steppausta Pena harrasti ja kerran jo säikähdin, että nytkö sitä minua viedään, mutta onneksi ei kuitenkaan. Tallille selvisimme ehjin nahoin, mutta sitäkin hikisempänä :) Penahan ei tosiaan ole vielä tullut "kotiin" vaan viettää tämän kuun vanhassa tallissaan. Tämän tallin ehdoton huono puoli on se, että maneesille on noin puolen kilometrin matka, jolla on suht vilkkaan tien ylitys/alitus. Selkeästi kova tuuli ja hiukan vetinen keli teki ohittavista autoista aika pelottavia Penan mielestä.
Kengitys meni hyvin, vaikka Penalla on sellainen hauska tapa (kengittäjän mielestä ei aina niin hauska) alkaa heijata itseään etujalkojen kengityksen aikana. Seurasin tilannetta edestä ja korvien asento ja silmien ilme paljastivat Penan suunnitelmat, seuraavaksi kaula kaartui ja heijaaminen alkoi :) Toinen Penan bravuuri oli nuolla kengittäjän peppu märäksi. Hän on kyllä muutenkin tosi seurallinen ja nuolevainen kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti