Eilisen harjoitukset oli menneet perille, Pena oli kuin uusi heppa, vaikka huomasinkin nyt paremmin kuinka tosi pienistä jutuista oli meidän rajojen hakeminen alkanut. Otin heti alusta saakka erilaisen asenteen ja olin tiukempi vaatimuksissani, ja tulokset huomasi heti. Pena käveli nyt ensimmäistä kertaa maneesille ihan oikeasti rentona, ilman mörköjä missään. Menomatkahan ei koskaan ollut ongelma, mutta ei Pena ihan noin rentoutuneena ole aiemmin ollut eli hyvä!
Olin maneesilla hiukan ajoissa joten hyppäsin heti selkään ja aloitin käynnissä hakea kulmia. Hannan saavuttua ensimmäiseksi kyytiä saivat minun lonkkani. Eilen jo aloiteltiin jalkojen oikeiden asentojen löytymistä ja sitä jatkettiin tänään. Nyt tunne olikin selvempi ja tajusin toispuoleisuuteni; oikea jalka on jäykkä ja kireys lähtee lonkan alueelta heijastuen nilkkaan asti. Vaikka tiedostin selkeästi ongelman, en saanut jalkaa rentoutumaan millään. Hanna oli kannustava ja sanoi, että tiedostaminen auttaa jo pitkälle. Ehkäpä :)
Venyttelyiden jälkeen tunti meni aikalailla kuin eilenkin, samaa neliötä käynnissä, ravissa ja laukassa. Haasteita toivat maneesin muut hevoset, joista taisi kaikki olla "lapsia" sekä kova tuuli ja katolta rojahtavat lumet, jotka eivät periaatteessa vaikuttaneet Penaan, mutta muiden hevosten reaktiot saivat herran hermostumaan hetkittäin. Kuitenkin selkeämmät apuni, niin maasta kuin selästäkin, auttoivat ja kaikki hiukan epäilyttävät tilanteet menivät iisisti ohi, mitä nyt hiukan hypähtelyjä oli.
Tällä kertaa keskityimme erityisesti oikean puolen harjoittamiseen ja vaikka jalka olikin kuin puupökkelö, sain pidettyä itseni suorassa ja avut hiukan paremmin läpi. Kun harjoitukseen otettiin mukaan pohkeenväistö, sain vihdoin Penan oikeasti kunnolla kuulolle ja reagoimaan jalkoihini. Pohkeenväistökin tuntui täysin uudelta liikkeeltä, kun väistätykseen riitti oikeasti vain pieni voimakkaampi pohjeapu, samalta kohtaa kuin normaalipohjekin. Näin ei ole onnistunut tuntihepoilla! Väistätyksen ansiosta myös kulmat onnistuivat ihan toisella tavalla kuin aiemmin ja Pena siirtyi paljon selkeämmin koko vartalollaan. Kun mukaan piti ottaa laukka, alkoi taas ongelmat eli alkuun laukka oli jolkottelua ja minä tein enemmän töitä kuin Pena :) Avuksi otin raipan ja vaikka koitin olla sillä kevyt, olin selkeästi tottunut kovempaan kuin Pena, joka lähti komeaan pukkilaukkaan. Mutta laukka saatiin kuntoon! Tästä viisastuneena jatkossa vain hipaisin raipalla, kun laukka meinasi hiipua kulmissa. Toiseen suuntaan ei apuja juurikaan tarvinnut käyttää, kun Pena oli niin innoissaan. Kerrankin tuli kunnon hiki, kummallekin!
Innostumisesta johtuen lähtö maneesilta piti ottaa aiempaa rauhallisemmin ja useammalla pysäytyksellä, mutta tienylitys onnistui ilman ongelmia. Jippii! Kovasta tuulesta johtuen Pena ei ollut niin rento, mutta selkeästi rauhallisempi kuin aiemmilla kerroilla. Pohdin illalla, että tämä taistelu on varmasti ollut todella hyvä käydä nyt, kun olemme vasta tutustumassa ja luomassa sitä meidän tapaa toimia. Nythän meillä ei ole ketään ulkopuolista auktoriteettia auttamassa kaikissa toimissa (apuja toki saadaan pyytäessä), joten hommat pitää saada toimimaan itse. Ja tätäkään tienylitystä ei olisi tarvinnut harjoitella "kotitallilla" eli olisimme saattaneet päästää tilanteen pahemmaksi huomaamatta. Nyt on ihan voittajafiilis, kyllä tämä onnistuu!
Tällä kertaa keskityimme erityisesti oikean puolen harjoittamiseen ja vaikka jalka olikin kuin puupökkelö, sain pidettyä itseni suorassa ja avut hiukan paremmin läpi. Kun harjoitukseen otettiin mukaan pohkeenväistö, sain vihdoin Penan oikeasti kunnolla kuulolle ja reagoimaan jalkoihini. Pohkeenväistökin tuntui täysin uudelta liikkeeltä, kun väistätykseen riitti oikeasti vain pieni voimakkaampi pohjeapu, samalta kohtaa kuin normaalipohjekin. Näin ei ole onnistunut tuntihepoilla! Väistätyksen ansiosta myös kulmat onnistuivat ihan toisella tavalla kuin aiemmin ja Pena siirtyi paljon selkeämmin koko vartalollaan. Kun mukaan piti ottaa laukka, alkoi taas ongelmat eli alkuun laukka oli jolkottelua ja minä tein enemmän töitä kuin Pena :) Avuksi otin raipan ja vaikka koitin olla sillä kevyt, olin selkeästi tottunut kovempaan kuin Pena, joka lähti komeaan pukkilaukkaan. Mutta laukka saatiin kuntoon! Tästä viisastuneena jatkossa vain hipaisin raipalla, kun laukka meinasi hiipua kulmissa. Toiseen suuntaan ei apuja juurikaan tarvinnut käyttää, kun Pena oli niin innoissaan. Kerrankin tuli kunnon hiki, kummallekin!
Innostumisesta johtuen lähtö maneesilta piti ottaa aiempaa rauhallisemmin ja useammalla pysäytyksellä, mutta tienylitys onnistui ilman ongelmia. Jippii! Kovasta tuulesta johtuen Pena ei ollut niin rento, mutta selkeästi rauhallisempi kuin aiemmilla kerroilla. Pohdin illalla, että tämä taistelu on varmasti ollut todella hyvä käydä nyt, kun olemme vasta tutustumassa ja luomassa sitä meidän tapaa toimia. Nythän meillä ei ole ketään ulkopuolista auktoriteettia auttamassa kaikissa toimissa (apuja toki saadaan pyytäessä), joten hommat pitää saada toimimaan itse. Ja tätäkään tienylitystä ei olisi tarvinnut harjoitella "kotitallilla" eli olisimme saattaneet päästää tilanteen pahemmaksi huomaamatta. Nyt on ihan voittajafiilis, kyllä tämä onnistuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti