Viikko vierähti vauhdilla, tiistaina oli miehen ratsastusvuoro ja keskiviikkona vanhan omistajan maastoilupäivä, vasta torstaina pääsin itse tyttären kanssa tallille ja ratsastamaan. Edellinen omistaja on auttanut meitä huiman paljon ja "pitänyt tunteja" eli ollut mukana ratsastuksessa ja neuvonut löytämään Penan vaihteet. Tästä on ollut huima hyöty ja samalla olemme jutelleet paljon muustakin Penaan liittyvästä, tuntuu että hevonen on jo tosi tuttu. Sovimme myös, että hän käy maastoilemassa, kun Pena on vielä vanhalla tallilla. Maasto tallin lähettyvillä on aika vilkasta (=hiihtelijöitä, sauvakävelijöitä ja lapsia) ja Pena usein hyvin innokas, joten meistä tämä oli myös turvallisuuskysymys. Maastoilu on kuitenkin Penalle mukavaa vaihtelua ja nyt keskiviikkona virtaa olikin kuulemma piisannut :)
Tyttö kaverinsa kanssa pääsi koulusta jo puoli kaksitoista ja suuntasimme heti tallille. Onni on yrittäjän arki ja vapaat työajat! Päivä vierähti siis tallilla ja sitä kompensoitiin pitämällä palaveri Usan päähän illalla yhteentoista saakka :) Selkeästi alamme olla jo tuttuja Penan kanssa, enää ei silmistä paistanut epäluulo vaan enemmänkin tyytyväisyys; "jaahas, te tulitte ja nyt mennään ratsastamaan". Tyttö ratsasti ensin, sillä Pena on isona hevosena aina alkuun hiukan jähmeä ja selkeäesti rauhallisempi. Pena on kuitenkin aika huiman kokoinen, joten halutaan ottaa hiukan varman päälle tyttären kanssa, ettei vaan tule minkäänlaista kammoa alkuun. Tunti meni tosi hienosti! Noin tunnin jälkeen minä hyppäsin selkään (ketterästi kuin pantteri, hah!) ja otin ensin siirtymiä käynnin sisällä, sitten ravissa ja lopulta laukattiin enemmänkin. Aiemmilla kerroilla laukka on ollut vielä hiukan hakusessa, se ei ole Penan vahvin askellaji ja isojen liikkeiden vuoksi en ole uskaltanut aiemmin oikein antaa mennä. Nyt maneesissa oli lisäksemme vain kaksi ratsukkoa ja luottamus Penaan kasvanut, joten annoin kunnolla pohkeita ja pitkällä suoralla saimme vihdoin laukan rullaamaan. Ja siitä jatkettua myös kurveissa ja ympyrällä. Tajusin, että aiemmin olen tiedostamattani jännittänyt yläsisäreisiä ja sitä kautta jarruttanut. Kun sain fiiliksen miltä laukka kuuluisi tuntua kovassa vauhdissa ja rentona, uskaltauduin paremmin rentoutumaan ja pääsimme hidastakin laukkaa rennossa peräänannossa. Kun laukka rullasi kumpaankin suuntaan hyvin, lopettelimme.
Kaiken kaikkiaan Penalla siis ratsastettiin noin kaksi tuntia, joka ei tällä kilpurille ollut paljon, vaikka ruokia ja reenimääriä on tiputettu enemmän meille sopiviksi. Ei tullut hiki eikä juurikaan hengästynyt. Mutta selkeästi askel oli kevyempi ja silmissä tyytyväinen ilme :) Itse puolestani olin aivan sfääreissä; miten voikin olla näin ihanaa ratsastaa! Varmasti vielä tulee niitä toisiakin fiiliksiä, mutta nyt tuntuu mahtavalta. Tuo ihana hevonen tuntuu juuri niin oikealta kaikin puolin! Ratsastus on juuri sopivan helppoa, mutta silti haasteellista ja käytökseltään Pena on oikea herrasmies, jolla on nöyrä luonne ja onhan tuo vielä kauniskin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti