Johtajuutta

Tulihan se sieltä, eli johtajuusvääntö :)
Perjantaina oli taas miehen ratsastusvuoro (oli mennyt hyvin, vaikka Pena oli innostunut esteistä), lauantaina kävimme tytön kanssa ratsastamassa ja sunnutaina vaan muuten tallilla tsekkaamassa kaiken olevan ok eli Penalla oli vapaapäivä. Lauantaina kaikki meni muuten hyvin, mutta maneesilta takaisin kävellessä Pena oli liiankin keveällä askeleella ja kyttäilyfiiliksillä ja juuri tien ylityksen kohdalla ohiajava traktori ei tilannetta auttanut. Jälleen kerran, hengissä selvittiin, mutta toisaalta myös tajusin, että tähän on tultava muutos tai maneesilta tulemisesta tulee liian vaarallista meille kaikille.

Koska ongelmia ei yleisesti ottaen ole ollut maneesille mentäessä, lähdin luottavaisin mielin Heiskasen Hannan yksityistunnille tänä aamuna (jippii yrittäjyys!). Kerroin heti ennen tunnin alkua meitä kohdanneista haasteista ja sain tosi hyviä neuvoja pitää johtajuus itselläni ihan ratsastaessakin. Hanna sanoi, että selvästi Pena kyseenalaistaa minun johtajuutta, sillä hän on tottunut kovempaan "kuriin" ja tekemään enemmän töitä. Koska olen päästänyt hänet liian helpolla ratsastuksessa, on hänelle tullut mieleen etten ehkä olekaan se lauman johtaja. Hevosten elämä on Hannan sanoin "niin kovin mustavalkoista", siinä onkin tälle harmaan eri sävyihin tottuneelle tädille harjoittelemista :)

Tunti alkoi hyvin simppelillä harjoituksella ratsastaa neliötä käynnissä tötteröiden ympäri. Huomiota piti kiinnittää erityisesti laadukkaaseen käyntiin sekä kulmiin. Ennen kulmaa tuli pysähdys, asetus ohjan ja sisäjalan avulla kulmaan, jossa oli tärkeätä saada hevonen kokonaisuudessaan kääntymään, ei pelkästään kaulasta. Yllättäen (siis itsellenikin!) vasen kierros oli meille selkeästi helpompi, vaikka se on Penalle vaikeampi puoli. Jostain syystä oikeassa kierrossa kallistuin asetusta vaatiessani, tulin hitaammaksi ja Penan oli vaikeampi ymmärtää mitä haettiin. Tätä mentiin ensin käynnissä ja kun kulmat alkoivat sujua ok, otettiin pitkillä sivuilla ravisiirtyminen, josta pysähdys jne. Kun tämä alkoi sujua, otettiin koko neliö ravissa ja sitten laukassa. Ennen pelkkään raviin siirtymistä Hanna venytteli lonkkiani ja koitti saada jalkoja rentoutumaan. Koska Penalla on mielestäni huippuhelppo ravi istua, en huomannut kovinkaan suurta eroa paitsi, että Pena rentoutui silmin nähden ja päristeli. Jotain siis tapahtui!

Laukassa jouduin taas itse työskentelemään eniten, kun kulmissa meinasi aina vauhti hiipua ja laukka pudota ihmejolkotteluksi. Päästin ohjat pidemmiksi ja keskityin erityisesti sisäjalan käyttöön ja niin se laukka löytyi. Toiseen kierrokseen olikin enemmän hakemista ja siirtymisiä jouduttiin hinkkaamaan useamman kerran, jotta kunnon nosto onnistui riittävän usein peräkkäin. Laukkatyöskentely on siis se vaikein meille, mutta onneksi Penan kanssa harjoittelu on siinäkin helppoa.

Tunnin jälkeen Hanna tuli henkiseksi tueksi saattamaan meidät tien yli. Heti maneesin pihassa otettiin pysähdyksiä ja tajusin virheeni, olen usein antanut Penan astua yhden/kaksi askelta minun pysähdykseni jälkeen. En ollut tätä edes tajunnut, kun Pena oli kuitenkin jäänyt kohdalleni. Ensin siis harjoiteltiin pysähtymistä ja peruutusta, jos pysähdys ei onnistunut heti. Parin kerran jälkeen Pena taas huokaisi syvään ja päristeli kuin ajatellen että onpas kivaa, kun on pomo :) Tien ylitys meni hyvin, mutta tällä kertaa jäätiinkin odottamaan takaa suhahtavia autoja. Se oli Penan mielestä järkyttävää; ensin alkoi hengitys kiihtyä ja kun minä en antanut periksi juosta karkuun pääsi pieni vingahdus ja takajaloille nousu. Minä pidin pääni kylmänä ja pomon elkein käskin Penan rauhoittua, laskea päänsä ja olla paikoillaan. Sitten otettiin muutama askel ja pysähdys, peruutus, uusi pysähdys, joka onnistui ja jäätiin odottamaan autoja. Nyt reaktio oli paljon pienempi ja uusinnassa vieläkin pienempi. Näin huima edistys ja näin helposti! Kyseessähän ei tietty ollut Penalle mikään uusi tilanne, vaan ainoastaan uusi ihminen, joka oli antanut pienissä jutuissa periksi liian helposti ja siksi hänestä kelpaamaton johtajaksi. Hanna kääntyi takaisin ja me jatkoimme kaksin tallille, ilman ongelmia.

Pena oli tyytyväinen, kun pääsi kunnolla vertymään ja minä supertyytyväinen, kun sain paljon uusia eväitä itsenäiseen ratsastukseen. Näitä harjoituksia on helppo tehdä yksinkin ja toisaalta nämä ovat se perusta kaikille hienoimmille tempuille. Uskomatonta ajatella kuinka lyhyt aika Penan kanssa on opettanut minua; aiemmin olen ratsastanut pääasiassa tuntihevosilla, jotka ovat olleet toki hyviä, mutta toisaalta myös hyvin automaatteja. Pena ei anna mitään ilmaiseksi, mutta kun osaa pyytää oikein, hän tekee hienosti ja kyselemättä. Tällä hetkellä tuntuu, että ihan perusmatkustaminen (ei siis ratsastaminen) Penan kanssa on jo niin laadukasta, että unohdan itse vaatia enemmän. Ehkäpä tämän tunnin paras anti olikin se, että opin vaatimaan. Ja pitämään huolen, että vaatimukseni kuullaan.