Kärryttelyä!!

Jeee, vihdoin pääsimme kärryhommiin! Ja se oli hauskaa!

Olen aina haaveillut myös hevosella ajamisesta, vaikka olen tiennyt etteivät varsinaiset ravitouhut ole minua varten. Haaveissani on lähteä jonain kauniina kesäpäivänä kärryttelemään metsäteitä pitkin, ottaa ehkä termariin kahvia ja evääksi ruisleipä :) Olemme puhuneet jo pitkään kaverini kanssa, että hän tulee opettamaan meitä miten valjastaa ja ajaa. Otolla on nuorena poikana tietääksemme ajettu ja epäilimme, että vaikka niin ei olisikaan ollut, hän toimisi varmasti ohjilla ihan hyvin, kun kerran toimii ratsunakin. Ja on lisäksi luonteeltaan hyvin "kaikki käy"-tyyppi.

Eilen saimme vihdoin sovittua aikataulut yhteen ja tänään valjastimme Oton kärryjen eteen. Otto seisoi rentona, kun hyörimme ympärillä ja laitoimme valjaita (ja minä koitin painaa mieleeni miten valjastus tehtiin). Olin jotenkin varautunut siihen, että koko touhu on hirvittävän vaikeata, mutta eihän se ollut! Valjassysteemi oli tosi simppeli ja kärrytkin sai perään helposti.

Koska minua hiukan jänskätti, pistin tytön ensimmäisenä oppiin :) Ensin käveltiin kerran tallin ympäri; tyttö talutti ja kaveri ajoi. Otto toimi oikein hienosti, joten tyttö hyppäsi kyytiin ja siirryttiin kentälle. He kävelivät ensin kierroksen pari ja testasivat sitten ravaillakin hiukan. Sitten tyttö siirtyi ohjaksiin. Alussa oli hiukan säätöä, kun tyttö koitti kääntää Ottoa liian nopeasti, mutta oppi pian ettei nopeisiin liikkeisiin ole varaa. Tyttö kokeili jopa ravata!

Sitten kaveri pysäytti kärryt ja pyysi minut ohjaksiin. Kääk! Tuntuma suuhun oli tosi kevyt ja Otto toimi todella pienillä avuilla. En olisi ikinä uskonut, että ajaminen tuntuu niin kevyeltä! Minäkin tein saman virheen, että käänsin liian nopeasti ja samalla nostin raippaa (huomaamattani) hiukan ylöspäin, jolloin Otolla meni pasmat sekaisin. Hetken aikaa siinä steppailtuamme, ja annoin ohjat suosiolla pois. Kokeilen ensi kerralla sitten paremmin... Vaikka suoralla tiellä enkä melko pienellä kentällä :)

Oli todella mahtavaa huomata, että Otto suhtautui tähänkin noin rennosti ja vaikkei hän ymmärtänytkään kaikkia apujani, ei hän silti hermostunut kunnolla vaan meni rennosti, mutta reippaasti eteenpäin. Hieno Otto-poni!

Ensi kerralla sovimme menevämme jo tielle! Tyttö jo varasi, että hän lähtee seuraavalla kerralla mukaan ja minun vuoroni on sitten seuraavaksi. Minä istun silti edelleen jonkin aikaa apukuskin paikalla ja opiskelen ajohommia sitä kautta :)

 

Kummatkin kyydissä, ensimmäiset käyntipätkät.