Kuolaintuntuma

Jo ihan ratsastusurani alusta saakka olen miettinyt paljon mikä on oikea kuolaintuntuma. Millaiselta pitäisi tuntua oikea tuntuma hevosen suuhun? Kuinka paljon painoa käsillä on: vain ohjien verran vai maitopurkin verran, vai enemmän?

Ensimmäistä kertaa Masalla ratsastaessani olin haltioissani; ihanan pehmeä ja kevyt hevonen! Tuntui, ettei minun tarvinnut kuin miettiä sormiani, niin Masa jo reagoi. Tätä hehkuttaessani minua on varoiteltu ettei hevonen saa olla tyhjä edestä. Mutta onko edestä tyhjä hevonen sellainen hevonen, joka ei reagoi kuolaimeen vai jotain muuta? Mistä tiedän onko minusta mukavan kevyt tuntuma oikeasti vain tyhjä ja minusta raskas tuntuma oikeasti sellainen mitä kuuluukin hakea?

Olen puhunut asiasta monen eri ihmisen kanssa ja tuntuu, että jokainen vastaa eri tavalla, niistä omista lähtökohdistaan ja arvoistaan ammentamalla. Otin asian puheeksi myös viime valmennuksessa, sillä halusin sellaisen ihmisen mielipiteen, joka mielestäni ratsastaa erittäin siististi ja kevyen näköisesti. Koulukuntaeroja asiassa on kuulemma paljon, mutta hänen mielestään hyvin kevyt tuntuma on sopiva, jos hevonen reagoi sivullevieviin apuihin sekä pidätteisiin. On myös hyvä, että hevonen kestää hetkittäisen voimakkaamman tuntuman pakenematta. Voisi jopa sanoa, että mitä kevyempi sen parempi, sillä silloin on mahdollista ratsastaa pehmeästi ja olla häiritsemättä hevosta liikaa. Hevosen tulee kantaa itse itsensä eikä ihmisen ole tarkoitus auttaa siinä liikaa.

Itse olen pohdiskeluissani päätynyt siihen, että minulle riittää, kun tunnen hevosen suun ja pystyn vaikuttamaan. En kaipaa, että hevonen nojaa käsiini enkä halua joutua pidättämään hampaat irvessä ja hauikset maitohapoilla.

Mielenkiintoisia linkkejä aiheeseen liipaten:
annakilpelainen.wordpress.com
www.tanjakortelainen.com:
Peräänanto, "muoto": Kun hevoselta ei vaadi ja pyydä minkään sortin muotoa, se tulee itsestään kun hevonen on valmis ja ratsastettu pehmeästi ja ilman ristiriitaisia apuja, se on tulos, ei tavoite. Hevonen pehmenee itse ratsastajalle. Hevonen hakeutuu kuolaimelle ja on peräänannossa. Hevosen tulee toki olla hyvin jumpattu kaikista lihaksistaan ja oikein ratsastettu. Kokoaminen on asia, jota ratsastajan pitää aktiivisesti pyytää ja harjoittaa hevosensa lihaksistoa erilaisilla harjoituksilla, mutta vasta kun hevonen hakeutuu itse kuolaimelle pitkässä matalassa muodossa koska siinä liikkuminen on sille mieluisaa ja helppoa.