Poni osaa

Kyllä mua nyt hemmotellaan, kun eilen jo oli uusi valmennus, vaikka viime kerrasta ei ole kulunut juuri yhtään aikaa. Montaakaan ratsastuskertaa ei tällä välin ehtinyt olla ja niistäkin viimeisen olisi voinut jättää kokonaan välistä. Teimme pienen roadtripin Vuokattiin, kun ajoimme vuorokaudessa sinne ja takaisin; matkaa on meiltä melkoisesti eikä reissu ollut mikään kevyt. Reissusta rähjääntyneenä suuntasimme heti tallille ja vaikka koitin venytellä reippaasti, olin silti notkea kuin rautakanki. Ja niinhän se heijastui heti Masaankin.

Sovimme, että Hanna menee Masalla hiukan useammin kesän aikana, joskus yksin ja joskus yhdistämme eli hän ratsastaa ensin ja sitten minä ohjattuna. Eilen päädyimme siihen, etten minä ratsastanut ollenkaan. Vaikka Masa oli innoissaan varusteiden laitosta, muuttui pojan ilme kun suuntasimme kentälle. Hanna totesikin heti, että nyt joutui työskentelemään takaosan aktivoimiseksi hiukan enemmän kuin viimeksi. Harmittaa, kun emme sittenkään suunnanneet maastoon edellisenä päivänä, sillä se on toiminut meillä motivaation herättäjänä parhaiten. Vaikka alku oli tahmeata, meni poni lopulta hienosti. Laukka oli jo heti ensimmäisistä askelista paljon viime kertaa tasapainoisempaa ja lopussa ravi oli oikein mallikasta.

Hanna oli oikein tyytyväinen, sillä selvästi jo yksi ratsastus auttoi tasapainoon laukassa merkittävästi. Edelleen hän tykkäsi, kun poni on niin hyvin kuulolla ja koittaa aina parhaansa, vaikka myös Hanna joutui muistuttelemaan Masaa siitä, ettei ihan jokaiseen heilahdukseen tai istunnan muutokseen tarvitse reagoida. Ensimmäisillä ratsastuskerroillahan Masa aina pysähtyi kuin seinään, kun heilahdin, mutta nykyään olemme päässeet jo pitkälle tasaisuuden kanssa. Melkoista tasapainoilua on kyllä koittaa pitää heppa herkkänä, mutta ei kuitenkaan liian herkkänä... Ratsastuksen lopuksi oli sekä ratsu että ratsastaja iloinen; kuulemma ymmärtää miksi ihastuin Masaan niin palavasti, tämä heppa todella palkitsee :)

Tänään suuntaamme vielä pikaisesti palauttavalle maastolenkille ja sitten seuraakin taas parin päivän tauko, kun lähden työasioissa Helsinkiin. Lopuksi vielä ihanan värinen kuva mökin kärhöstä. Onneksi on kesä!