Onni on maailman paras kengittäjä..

..joka vaivautuu paikan päälle lyömään irtokengän kiinni kesken omien kiireidensä!

Lähdimme tytön kanssa maastoon avaavalle laukalle huomisia kisoja silmällä pitäen (estekisat). Kävelimme ja ravailimme laukkasuoralle, jossa iloittelimme laukkaamalla erillään. Minä menin pätkän keskellä ja tyttö Oton kanssa korkeammalla metsän puolella. Tällä tavalla olemme huomanneet, että minä pystyn laukkaamaan laadukkaampaa laukkaa Masan kanssa ja tyttö taas saa Oton kanssa ottaa spurtteja ja harjoitella hiukan epätasaisemmalla alustalla. Haaveissa on testata vielä tämän kesän aikana maastoesteitä, joten tämä on siihen hyvää treeniä :)

Melkein kotona

Viimeisen pätkän jälkeen kävellessämme huomasin, että Otolta puuttuu toinen etukenkä. Tyttö heti arvasi, että se putosi juuri ennen käyntiin siirtymistä, kun Otto loikkasi ja pukitti. Sieltähän se irtokenkä löytyikin hiukan vääntyneenä. Kavio onneksi oli siisti, mutta Otto arkoi tiellä kävellessä ja niinpä tyttö talutti hepan kotiin (supertyytyväinen saa taas olla, kun noi meidän hepat on niin iisejä, eivät edes ihmetelleet tälläistä ratkaisua eikä minun puhelimessa säätämistäni; kengittäjän numeroa kun ei tietenkään ollut mukana olleessa työluurissa). Koska olimme matkassa heti aamusta, soitin heti Masan selästä kengittäjälle, joka ei onneksi ollut vielä ehtinyt päivän töihinsä. Hiukan nikotellen hän lupasi tulla heti käymään. Kyllä me oltiin iloisia! Ei jää kisat välistä kengän vuoksi!

Masa oli edellisyön ulkona ilman loimea, pelkän päähupun kanssa. Yö oli mennyt hyvin eikä Masa hinkkaillut aamulla karsinassa yhtään. Ilmeisesti sade karkoitti ötökät tai sitten pikiöljyvuoraus auttoi :) Muutenkin kesäihottuma on käytännössä pois, ihan mahtavaa! Olivat hepat olleet tyytyväisiä, kun kaverin rapsuttelu onnistui paremmin ilman loimea ja minä olin tyytyväinen, kun sain varmistuksen sille, että sateella voi Masakin olla ilman loimea pihalla.

Juuri ennen kotia hyppäsin kyydistä ja annoimme ponien syödä

Naku-Masa; karva kiiltää nykyään hienosti!