lauantai 26. lokakuuta 2013

Vauhtia maastossa

Kyllä nauratti!
Wuhuu, vitsit mikä ihana maasto takana!

Lähdettiin aamulla ennen sateita metsän kautta maastoon, ensimmäistä kertaa sitten keskikesän. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi ole eikä metsä ollut sateista huolimatta kovin märkä. Pojat olivat innoissaan ja Masa ehkä hiukan säpsykin. Ravailimme tiellä ja sovimme laukkaavamme mastonmäen pariin kertaan. Laukan nostimme jo tiellä, jotta laukkaa tulisi myös tasaisella pienen matkaa. Masa taisi laukannostossa hiukan säikähtää, tai sitten vaan ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, sillä aika pian noston jälkeen katosi ohjaustehosteet :) Ja kyllä me mentiin kovaa! Huusin jossain vaiheessa mäkeä takana tulevalle tytölle, että pärjäätkö Oton kanssa ja kun sain vastaukseksi vain naurua, annoin Masan mennä. Taskussa oli sports-tracker, joka näytti tämän ensimmäisen mäen vauhdiksi melkein 40km/tunti ja tiedän, että se oli aikalailla Masan maksimivauhteja. Tai ainakaan aiemmin ei ole tuollaista menoa menty, kyllä ponissa on potkua!

Mäen päällä kysyin perässä tulleelta tytöltä, että pukitteliko Masa, kun jossain vaiheessa innostuessaan poni kiskoi päätään alas, mutta en tuntenut pyllyn nousevan. Eikä sellaista tyttökään nähnyt, mutta muuten meno oli kuulemma näyttänyt aika villiltä. Jonkin aikaa meni, että sain ponin tasaantumaan ja otettiin mäki vielä uudestaan. Toisella kertaa se menikin jo normaalivauhdilla (noin 30km/h) ja normaalityylillä. Siihen oli hyvä lopettaa, joten ravailimme hetken ja kävelimme kotiin.

Hymy on vieläkin korvissa, kun maasto oli niin mukava! Olen älyttömän tyytyväinen itseeni, kun pysyin kyydissä hurjassa menossa ja vaikka ohjaustehosteet olivat hiukan hukassa, ei Masa edelleenkään antanut mitään aihetta huoleen. Poni on oikein fiksu, vaikka innostuukin ja minä selviän selässä. Masa tuntui olevan tosi iloinen, kun pääsi viipottamaan kunnolla ja ehkä lisäksi aisti, että minä nautin menosta paljon.

Hyvä fiilis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti