Ähkyilyä

Eilisen suunnitelmat menivät uusiksi, kun Otto maastolenkin jälkeen alkoi kipuilla todella selvästi. Juuri ennen kuin pääsimme kotipihaan, heittäytyi metsässä Otto yhtäkkiä ratsastaja selässä piehtaroimaan ja tallin pihaan päästyämme potki mahaansa ja yritti piehtaroida. Heitimme vauhdilla satulan pois selästä ja kävelytimme, ja kävelytimme. Otto hikoili todella paljon ja aloin huolestua tosissani :(

Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka kysyi oireita kuunneltuaan, että onhan meillä vakuutukset ja traileri. Kuulosti kuulemma pahalta suolikierteeltä ja saattaisi olla reissu Helsinkiin edessä tai jos emme haluaisi sinne lähteä, hän lopettaisi hevosen. Mielessäni kelasin, ettei näin voi tapahtua, mutta samalla myös päätin, että otamme hetken kerrallaan. Etukäteen sureminen ei kannata. Tyttö tuli tallille isänsä kanssa (olin kaverini kanssa maastossa) hysteerisesti itkien, mutta keräsi itsensä ja talutti Ottoa reippaasti eikä antanut piehtaroida. Eläinlääkäri ei onneksi ollut kauhean kaukana (päivystysalue on nykyään todella suuri) ja hetki ennen kuin auto saapui pihaan huomasin ilokseni Oton ilmeen muuttuneen hieman pirteämmäksi.

Otimme Oton sisälle ja lääkäri tsekkasi pulssin, kuumeen ja kuunteli mahaäänet, jotka olivat todella voimakkaat. Tämä oli kuulemma merkki siitä, että kaasua on suolistossa ollut, mutta se oli päässyt jo purkautumaan. Hän tutki suolen eikä siellä onneksi ollut tukosta tai asennemuutosta. Luultavasti Otolla oli ollut pieni suolenkiertymä, joka oli aiheuttanut kaasun kerääntymisen umpisuoleen ja aiheuttaa kuulemma erittäin voimakkaan kivun. Tällä kertaa kävelytys auttoi ja selvisimme säikähdyksellä! Otto sai vielä kipulääkkeen ja luvan mennä karsinaan lepäämään. Seurasimme huolestuneena, kun Otto halusi edelleen piehtaroida ja meni nukkumaan makuulleen, mutta pähkäilimme pojan olevan vaan niin väsynyt. Aamulla sain ihanan soitin tallilta; Otto oli syönyt ja juonut sekä tehnyt tarpeet yön aikana. Vasta sitten uskalsin huokaista helpotuksesta.

Ohjeiksi saimme antaa nyt pelkkää heinää jonkin aikaa ja aloittaa liikunnan kevyesti. Koska Otto reagoi aika herkästi vatsallaan, suositteli eläinlääkäri tekemään kaikki muutokset ruokinnassa ja liikunnassa hitaasti (tosin olemme jo tehneetkin), etenkin jos aktiivisessa liikunnassa tulee taukoja. Se kuulemma hidastuttaa vatsaa kaikista eniten. Mitään syytä hänkään ei osannut sanoa, eikä siten mitään erityisiä ohjeita tulevaisuutta varten. Jotkut hevoset ovat vain suunniteltu huonommin. Edelliseltä omistajalta kuulin, että Otolla on ollut pari kertaa aiemmin pikkuähky, joka on lauennut kävelytyksellä. Koska Otto on selkeästi aika herkkä vatsastaan, aion nyt ottaa kunnolla selvää miten sen bakteerikantaa saisi paremmaksi. Kaasun kertyminen nimittäin viittaa siihen, että suoliston bakteerikanta on vääränlainen...

Rakas poni

Onneksi nyt selvisimme säikähdyksellä! Tämä oli aika kamala muistutus siitä kuinka älyttömän tärkeitä nuo hepat ovat ja kuinka paljon iloa ja rakkautta ne ovat tuoneet elämäämme.