perjantai 2. marraskuuta 2012

Eka valmennus

Ei tältä päivältä, mutta samanlainen hymy oli nytkin
Eilen piti mennä ihan kevyesti ja hiukan muistuttaa Masaa perusjutuista, mutta lyhyen ratsastuksen jälkeen talutin hiestä valuvan hepan talliin. Laukkaaminen vaihtui pukkisarjoiksi, mutta en oikein saanut selville miksi. Toisaalta tuntui, että pukittelu johtui innokkuudesta, mutta toisaalta taas ehkä siitä, ettei Masa olisi halunnut tehdä töitä, vaikken painostanutkaan paljon emmekä tehneet mitään kauan. Kun sain pienen onnistumisen hetken lopetimme heti. Tänään saimme vihdoin nauttia Hannan valmennuksesta ja Masa oli heti alusta saakka eri tavalla positiivisesti innoissaan kuin eilen.

Tunti alkoi tosi perusjutuilla eli pysähdyksillä ja käyntiinlähdöillä. Kummatkin onnistuivat ihan hyvin, mutta hetkittäin käynnin laatuun piti kiinnittää huomiota ja pysähdyksissä keskittyä rentouteen. Teimme käynnissä vielä kiemurteluja eli pelkillä painoavuilla vaihtelimme suuntaa ihan koko ajan. Pieniä mutkia ja käytännössä koko ajan. Kun perusidea tuli hepoille selväksi lisäsimme käännöksen puoleisella jalalla painetta, jotta kääntyminen tapahtuisi kunnolla kyljestä. Sain Masan hienosti taipumaan ja samalla paljon rennommaksi myös edestä.

Teimme samaa kiemurtelua myös ravissa keventäen (kaikki tämän tunnin hepat ovat melko aloittelijoita) ja loppuvaiheessa lisäsimme laukkaympyrän toiseen päähän kenttää. Vasen laukka nousi todella helposti, ehkäpä tuo harjoitus muutti Masan pohkeelle paljon herkemmäksi kuin aiemmin. Oikeaa laukkaa jouduttiin hakemaan, sillä vasen on selkeästi helpompi ja nousee vaikka millaisessa kulmassa. Vasta kun neuvojen avulla käytin raippaa ulkolapaan, samalla kun asetin kulmassa sisälle ja annoin pohkeet nousi oikea laukka. Sitten heti ravin kautta käyntiin (eli palkinto) ja hetken päästä homma uusiksi. Masa oppi tämänkin käytännössä kerrasta, on se vaan niin fiksu!

Tunnin jälkeen Masa oli minun tavoin ihan hiestä märkä, mutta vaikutti tyytyväiseltä. Ja niin olin minäkin. Tätä lisää!!!

1 kommentti:

  1. On kyllä aina yhtä ihanaa nähdä kuvia, joissa ratsastaja hymyilee :)

    VastaaPoista