Palaset loksahtelee

Voi mikä ihana valmennus eilen! Hanna oli pitämässä valmennusta ja koska osallistujamäärät menivät sairastumisten vuoksi hiukan hassusti, päädyin minä yksityistunnille. Masa on vielä kovin raaka ratsu ja muut mukana olijat ovat pidemmällä, joten tämä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Sain koko ajan kommentteja ja neuvoja miten toimia eri tilanteissa. Lisäksi sain muutaman vinkin maastakäsittelyyn, sellaisia pieniä treenivinkkejä, joilla saan Masan ratsastettavuutta paremmaksi.

Tunti aloitettiin perusjutuilla eli pysähdyksillä ja käyntiinlähdöillä, jotka onnistuvat Masalta jo hienosti. Kysyin kyllä, että pitäisikö hänen olla vielä terävämpi pohkeelle, mutta Hanna sanoi ettei vielä ole sen aika, se on hienosäätöä sitten tulevaisuudessa. Nyt keskityin aikaisempaa enemmän saamaan Masan kunnolla tuntumalle pysähdyksessä ja sitten liikkeessä. Huomasin valtavan eron niskassa, kun vain muistin rentoutua itse kyynärpäistä. Tein samalla myös viime kerralta tuttua kiemurtelua, jossa keskityin saamaan sisäpohkeen läpi ja Masan taipumaan kunnolla kyljestään. Kun Masa osoitti tässä kyllästymisen merkkejä, siirryin raviin ja jatkamaan kiemurtelua siinä. Tärkeintä oli eteenpäin pyrkimys ja rentous, ei asetukset tai taipuminen.

Hanna neuvoi, että minun kannattaa pitää varsinaiset työskentelyjaksot tosi lyhyinä ja heti, kun Masa osoittaa kyllästymisen merkkejä (tai alkaa temppuilla) palataan siihen perustyöskentelyyn, joka tällä hevosella kannattaa olla sitä kiemurtelua ravissa. Yksinkertaista ja tuttua, ja niitä uusia ja vaativampia juttuja pienissä pätkissä. Hanna myös muistutti, että koska vaikuttaa siltä, että tälle hevoselle tietyt jutut on tosi helppoja ja mielekkäitä, pitää muistaa mennä välillä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja vaatia enemmän. Olen tosi helposti päästänyt Masan liian helpolla, kun ratsunura on vielä niin alussa. Kuulemma nyt kunto ja muutenkin olemus alkaa olla sellainen, että vaatiakin voi, mutta edelleen lyhyissä pätkissä.

Laukkaa harjoitellessa jouduin keskittymään tosi paljon siihen, että laukannosto tehdään silloin, kun Masa on rentona eikä silloin kun hän haluaa juosta kovaa alta pois. Neuvoksi sain käyttää ääntä ja vatsalihaksia (toosi helppoa!) sekä keventää hitaammin, jotta raviin tulee rentoutta ja vasta sitten nostaa laukan. Vaikka eteenpäinpyrkimys on hyvä, piti minun silti ratsastaa Masaa melko paljon äänellä eteenpäin, jotta laukan rytmi pysyi kaarteissa hyvänä ja pääsimme houkuttelevan portin ohi :) Kun laukkaaminen alkoi mennä kaahamiseksi, sain ohjeet siirtyä kiemurtelevaan raviin hetkeksi ja rentouttaa hevonen tutulla ja turvallisella tavalla. Oikean laukan kanssa minulla on itselläni ajoitusongelmia, olin tosi helposti askeleen jäljessä ja Masa nosti vasemman laukan. Mutta hienoa on, että laukka nousi nyt kuitenkin pelkällä pohkeella! Ja sain nyt myös oikean laukan pyörimään pienen hetken rentona, ihan mieletöntä!

Hanna kehui, että Masa on muuttunut viime kerrasta tosi paljon ja liikkuu nyt paljon enemmän paino takajaloillaan. Pienen hetken, kun meno oli rentoa ja ilmavaa, meno näytti kuulemma oikein kehityskelpoiselta. Mainitsi Hanna jopa, että Masa muistuttaa erästä vanhaa suomenpienhevosta, jolla on kisattu paljon myös kansallista vaativaa B:tä. Vähänkö miellytti tätiä! :)

Vai mitä olette mieltä, eikö olekin kuin kaksi marjaa?

http://www.sukuposti.net/hevoset/pelko/galleria/13763

Masa tulopäivänä