Viikonloppuna kävimme maastoilemassa kumpanakin päivänä ja vaikka reissu päättyi sunnuntaina ikävästi Oton osalta (onneksi lopulta kuitenkin hyvin!), olin tyytyväinen ratsastukseen Masalla. Selkeästi huomaan, että kunto noussut ja samalla innokkuus liikkumiseen on erilaista. Sunnuntain maastossa menimme hevosten ehdoilla, annoimme hyvin pitkälle heidän päättää reitin ja vauhdin. Lyhyessä laukkapätkässä Masa meni todella rentoa ja hidasta laukkaa, aikaisemman koohotuksen sijasta.
Yleinen ilme, kun aloitan laittamaan poikaa kuntoon, on todella innokas ja varusteet saan laitettua ilman kyseenalaistamista. Annan edelleen pienen makupalan samalla kun laitan suitset, sillä alkuun suitsitus on Masan mielestä todella ikävää. Vieläkään se ei ole kivaa, mutta enää ei pylly käänny minua kohti eikä pää nouse kohti taivasta. Satulointi onnistuu nykyään ilman ongelmia ja paikallaankin Masa pysyy satulaan noustessa. Viime valmennuksen jälkeen Masa (tai minä) hoksasi jotain tuntumasta ja pyöreydestä, sillä sen jälkeen ratsastus on ollut paljon rennompaa, ja tasaisemmalla tuntumalla. Perusjutut alkavat olla hyvin hallussa sekä käynnissä että ravissa, mutta laukka on kentällä vielä hiukan hakusessa. Ihan valtavasti ollaan silti menty eteenpäin!
 |
| Jälkeen ja ennen |
Lauantaina ehdin vihdoinkin valoisalla ottaa muutaman kuvan ja vaikka kuvakulma ei olekaan sama, näkee tästä aika hyvin tapahtuneen muutoksen. Vasemmalla on Masa nyt viikonloppuna ja oikealla syyskuun lopulla. Masa on rakenteeltaan melko pyöreä, mutta rasvaa on lähtenyt paljon! Nyt painonpudotuksen sijasta keskityn enemmän saamaan lihasmassaa ja Masan kiinteytymään. Nykyään Masa saa jo hiukan kauraakin päivittäin.
p.s. Otto oli ihan normaalin oloinen tänään tallilla, ei enää vaisu niin kuin eilen. Ihanaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti