Ihanat suomiputet

Lauantaina aamulla lähdimme tytön kanssa maastoilemaan, vaikka olisi ollut myös mahdollisuus osallistua valmennukseen. Mietin kuitenkin, että kaksi valmennusta peräkanaa meidän "vauvahepalla" olisi liikaa ja henkisesti maastoreissu tekisi parempaa. Muiden suunnatessa kentälle, me suuntasimme nokkamme kohti metsää.

Olimme jo etukäteen suunnitelleet menevämme rauhallisen kävelylenkin, muutamalla pienellä laukkaspurtilla hiekkamontulla. Niinpä siis kävelimme muutaman kilometrin, ravasimme pienen pätkän ja saavuimme laukkasuoralle. Siinä annoimme mennä! Masa kiiti innolla suoran toiseen päähän ja palasi vauhtia kiihdyttäen takaisin. Seuraavalla kerralla Otto meni ensimmäisenä ja Masa kiihdytti tuulispäänä ohi, selkeästi nautti kilpailusta. Vaikka Masa on normaalisti ollut huomattavasti kevyempi ratsastaa edestä kuin Otto, jouduin nyt tekemään tosissani töitä, että sain hepan pysähtymään. Silti jostain syystä minua ei hirvittänyt yhtään, ei vaikka suu tuntui puulta.

Osa maastoreissuista datana

Kaksi kertaa edestakaisin riitti tällä kertaa, Masa puhisi ja puuskutti, vaikka sai itse päättää vauhdin ja reitinkin. Taas huomasin hyvin kuinka rohkea Masa oikeasti on, eivät pelottaneet risut tai ruohotupsut :) Lähdimme kävelemään vielä hetkeksi vastakkaiseen suuntaan, otimme ravipätkän takaisin ja kävelimme kotiin neljä kilometriä. Kokonaisuudessan reissu oli hiukan yli yhdeksän kilometriä ja viimeisen kilometrin Masa tuntui todella siltä, että on antanut kaikkensa.

Siellä maastossa kävellessä on aikaa miettiä. Ja minä mietin kuinka onnellinen olen, että olen saanut elämääni juuri nämä kaksi suomiputtea. Maailman ihanimmat peruspollet!